Riku Aalto: Teollisuusliitto haluaa turvata kattavat työehdot teollisuuteen kaikissa tilanteissa

Teollisuusliiton valtuusto on koolla Helsingissä torstaina 25.11. ja perjantaina 26.11. Liiton puheenjohtaja Riku Aalto piti valtuuston kokouksessa ajankohtaiskatsauksen, jossa hän otti kantaa muun muassa työmarkkinatilanteeseen ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen.

Toisin kuin Teknologiateollisuus ry ajatteli, työnantajat itse valitsivat yleissitovuuden

Katsauksen aluksi Aalto muistutti, että Teollisuusliitto haluaa turvata kattavat työehdot teollisuuteen kaikissa tilanteissa. Tavoitetta ei hänen mukaansa horjuta tai muuta entisten työnantajayhdistysten – Teknologiateollisuus ry:n ja Metsäteollisuus ry:n – taannoiset ratkaisut työmarkkinatoiminnasta luopumisesta.

– Kevään päätöksensä jälkeen Teknologiateollisuus ry puhui suureen ääneen suuresta työmarkkinamuutoksesta, joka olisi edessämme yrityskohtaisina neuvotteluina. Muutamassa kuukaudessa olemme kuitenkin ikään kuin palanneet lähtöruutuun, kun yritykset itse valitsivat yleissitovuuden neuvotteluiden lähtökohdaksi.

– Uuden työnantajayhdistyksen – Teknologiateollisuuden työnantajat ry:n – jäsenkunnan edustavuus on noussut niin korkeaksi, että se varmistaa vahvan yleissitovuuden syntymisen teknologiateollisuuden työntekijöiden sopimukseen, mikäli ratkaisuun myöhemmin päästään, Aalto totesi.

Aalto totesi, että työnantajien kärrynpyörien tekemistä olisi jopa huvittava seurata, jos kyse ei olisi ihmisten työehdoista, toimeentulosta ja työmarkkinoiden toimivuudesta. Hän esitti toiveen, että jatkossa vastaavia manööverejä ei tehtäisi, vaan järjestöt voisivat keskittyä hoitamaan jäsentensä asioita parhaalla mahdollisella tavalla työmarkkinoiden epävarmuuden ruokkimisen sijaan.

– Minulta on useasti kysytty, mitä Eteläranta on tällä kaikella tavoitellut. Luulenpa, että paras vastaus tähän löytyy vanhasta Kummeli-sketsistä. Pena sen keksi siinä ihan viime metreillä ja veti ässän hihasta.

– Yhden johtopäätöksen tästä kaikesta voi ainakin tehdä: työmarkkinajärjestelmämme valtakunnallisine työehtosopimuksineen on yritysten keskuudessa huomattavasti mainettaan parempi. Sitä tukee myös Teollisuuden palkansaajien viime viikolla julkaisema selvitys.

Aalto muistutti kuitenkin, että sopimuksiin on vielä matkaa. Neuvottelut kaikilla sopimusaloilla ovat pahasti kesken. Hän totesi, että normaalisti tähän aikaan syksystä Teollisuusliiton neuvottelut olisivat jo paljon pidemmällä. Liiton suurimman sopimusalan teknologiateollisuuden osalta sopimuksettomaan tilaan on vain muutama päivä aikaa.

– Pitkälti olemme tässä tilanteessa, koska työnantaja on halunnut toimia näin. Etelärannan rakenteelliset ristiretket maksoivat osapuolille monta kuukautta hyvää neuvotteluaikaa. Teknologiasektorin neuvotteluiden viivästyminen haittaa nyt myös muiden pöytien etenemistä.

Teollisuusliitto on valmis sopimaan, muttei millä hinnalla hyvänsä

Teollisuusliitto haluaa tehdä sopimukset mutta emme hinnalla millä hyvänsä. Teollisuuden tilauskirjat ovat nyt täynnä, joten Suomen kilpailukyvyssä ei pitäisi olla mitään vikaa. Liitto haluaakin ratkaisun, joka turvaa sen jäsenten ostovoiman positiivisen kehityksen.

– Neuvotteluja käydään nyt kiivaasti useassa pöydässä. Teknologiateollisuuden osalta niitä jatketaan sunnuntaina, jolloin toivottavasti pystymme arvioimaan sen, onko meillä edellytyksiä saavuttaa neuvottelutulos marraskuun aikana. Mikäli edellytyksiä ei ole, joudumme arvioimaan myös sen, millaisia järjestöllisiä toimia mahdollisesti käynnistetään ja koska niiden aika on.

Aalto otti puheenvuorossaan voimakkaasti kantaa työnantajapuolen kyseenalaistaman työehtojen jälkisuojan puolesta ja varoitti seurauksista, jos ehtoja heikennetään sopimuksettomassa tilassa.

– Sanon tämän nyt hyvin suoraan ja toivon, että viesti kuullaan laajasti työnantajapuolella ja kaikissa teollisuuden yrityksissä. Me emme hyväksy tilannetta, jossa jäsentemme työehtoja heikennetään sopimuksettomassa tilassa. Mikäli tällaista myöhemmin tapahtuu, on liitto valmis reagoimaan asiaan niin oikeudellisin kuin järjestöllisin toimenpitein jäsentensä työehtojen suojelemiseksi. Valitettavasti meillä on jo nyt tiedossa yrityksiä, joissa on henkilöstölle ilmoitettu yksipuolisesti työsuhteen ehtojen heikennyksistä 1.12. alkaen. Näille yrityksille sanon, että perästä kuuluu.

Aalto varoitti myös työmarkkinahäiriöistä, varsinkin mekaanisen metsäteollisuuden osalta.

– Alan yrityskohtaiset neuvottelut ovat edenneet takkuillen. Meillä on noin 200 sopimuskumppania, mutta valmiita sopimuksia on tehty vain kaksi, ja nekin pienempiin yrityksiin. Jo tässä vaiheessa on selvää, että työtaisteluilta metsän yrityksissä tuskin vältytään. Aika alkaa yksinkertaisesti loppumaan kesken.

Yritykset, jotka solmivat sopimuksensa Teollisuusliiton kanssa kaikista nopeammin, saavat keskeisen kilpailuedun eli työrauhan suhteessa muihin.

– Pahimmassa tapauksessa uudenvuoden jälkeen ainoat puut, mitkä liikkuvat tässä maassa, ovat kuivuneita joulukuusia.

Suomen malli voisi olla oikeudenmukaisuusteko

Keskitettyjen ratkaisujen päättymisen jälkeen työnantajat ovat haaveilleet vientivetoisesta palkkamallista Suomeen. Teollisuusliitolla ei ole mitään tätä vastaan, mutta se ei Aallon mukaan emme voi puhua muiden liittojen suulla.

– On täysin ymmärrettävää, että moni pienituloisempia tai julkisen sektorin työntekijöitä edustava liitto on varuillaan Suomen mallia kohtaan. Kun työnantajapuoli on kerran luopunut keskitetyistä ratkaisuista, miksi se saisi poimia keskitetysti rusinat pullasta. Kilpailukyky on toki yksi näkemys, mutta palkkapolitiikkaa ei voi pelkistää vain kilpailukyvyksi. Sillä on muitakin tehtäviä, kuten tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta huolehtiminen.

Aalto totesi työnantajapuolen painineen jo vuosia Suomen malli -nimisen ongelman kanssa, mutta pysyviä ratkaisuja ei tunnu löytyvän.

– Kerta toisensa jälkeen herrojen päät lyövät Hakaniemen mäntyyn, ja sama keskustelu jatkuu vuodesta toiseen. Uudenlainen lähestymistapa asiaan voisi olla tarpeen. Yhtä lailla kuin keskitettyihin ratkaisuihin aiemmin, niin myös Suomen malliin voitaisiin kytkeä laajempia yhteiskunnallisia kokonaisuuksia kuin pelkkä suhteellisesta kustannuskilpailukyvystä huolehtiminen.

Esimerkiksi ison pörssiyhtiön johtajan ja tavallisen palkansaajan välinen ansiokuilu on kasvanut vuosien aikana suunnattomasti. Aallon mukaan tällaiset palkkaerot eivät ole reiluja eivätkä perusteltuja varsinkaan silloin, kun pienituloisilta vaaditaan palkkamalttia.

– Ensimmäinen askel yritysjohdon ja palkansaajien välisten kohtuuttomien palkkaerojen kasvun taittamiseksi voitaisiin toteuttaa osana Suomen mallia. Se edellyttäisi elinkeinoelämältä samankaltaista sitoutumista vientivetoiseen ratkaisuun, jota elinkeinoelämä edellyttää palkansaajilta. Sitoutumisen kohteena olisi yritysjohtajien palkkiot ja bonukset, jotka eivät saisi kokonaisuudessaan nousta sen enempää kuin, mitä palkansaajille on sovittu.

– Tällainen sitoumus ja sen toteutumisen vuosittainen tarkastelu olisi elinkeinoelämältä niin kilpailukyky- kuin oikeudenmukaisuusteko. Kenties tätä kautta Suomen malli voisi laajemmin maistua myös palkansaajapuolelle.

Elinkeinoelämän keskusliitolla on hinku vaihtaa hallituksen väriä

Aalto otti puheessaan kantaa myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n hinkuun vaihtaa hallituksen väriä. EK:n perustaman vaalirahoitusyhdistys Pro markkinatalouden tarkoituksena on kerätä yrityksiltä miljoonia euroja rahaa ja jakaa ne eduskuntavaaleissa lähtökohtaisesti kokoomuksen, keskustan ja RKP:n ehdokkaille.

– Kun katsoo tätä Pro markkinataloutta, niin yhtymäkohdat lähimenneisyyteen näyttävät selkeiltä. Kyseessä on kassakaappiyhdistys porvarihallituksen muodostamiseksi. Aika näyttää epäonnistuuko hanke yhtä pahasti kuin vuonna 1987, jolloin kokoomus, keskusta ja RKP solmivat puheenjohtajiensa johdolla kassakaappisopimuksen, ja tuleeko valtaan toisenlaiset hallituskokoonpanot. Vielä on liian aikaista sanoa, mutta joka tapauksessa isot voimat ovat nyt liikkeellä.

Työnantajapuolen yhteiskunnallinen ja työmarkkinapoliittinen strategia näyttäytyy Aallolle kolmiosaisena.

– Ensinnäkin Pro markkinatalouden kautta tähdätään poliittisten voimasuhteiden muutokseen. Toiseksi työnantajajärjestöjen päätösten kautta pyritään horjuttamaan palkansaajien sopimusmahdollisuuksia. Työmarkkinoiden rakenteiden osalta yritykset olivat kuitenkin eri mieltä Etelärannan kanssa. Siksi muutokset ovat tältä osin jäämässä pieniksi. Ja lopuksi politiikkatoimiksi tarjotaan ihmelääkkeitä. Jos taloudella menee huonosti, työttömyysturvaa on heikennettävä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Jos taloudella menee hyvin, työttömyysturvaa on heikennettävä työvoimapulan takia. Ratkaisut ovat aina samoja tilanteesta riippumatta.

Työvoimapula ja palkkaratkaisujen rakenne

Teollisuusliiton tiistaina julkaistusta luottamusmieskyselystä selviää, ettei Teollisuudessa näytä olevan minkäänlaista palkkakilpailua osaavan työvoiman saannin varmistamiseksi työvoimapulan edessä. Yritykset eivät ole myöskään järjestäneet koulutuksia tai pyrkineet muuten vahvistamaan työvoiman osaamista. Edes rekrytointipalkkioita ei ole otettu käyttöön.

Aalto pohti puheessaan, olisiko tässä elinkeinoelämällä nyt peiliin katsomisen paikka. Hän arvioi, että työnantajat ovat ehkä Suomessa liian tottuneita siihen, että koulutusjärjestelmä tuottaa valmista työvoimaa, jota voidaan välittömästi rekrytoida työhön lyhyillä perehdytysjaksoilla.

– Tämä on varmasti nyt muuttumassa, kun työn vaatimustasot kasvavat jatkuvasti. Työnantajilta tarvitaan jatkossa lisää panostusta työvoiman osaamisen kehittämiseen läpi työuran. Yhdessä houkuttelevien työehtojen kanssa nämä ovat ainoita keinoja ratkoa kestävällä tavalla työvoimapulaa.

Edes laajamittainen työvoimapula ei Aallon mukaan näytä nostavan teollisuuden palkkoja yli sen, mistä on työehtosopimuksella ja sopimuskierroksilla sovittu. Samaan aikaan ammattiyhdistysliikettä on kuluvien viikkojen aikana kritisoitu palkkojen yleiskorotuksista, joita Teollisuusliitto myös tällä sopimuskierroksella tavoittelee.

– Kritiikin esittäjien mukaan palkat pitäisi sopia puhtaan paikallisesti ja että yleiskorotuksissa olisi kyse vain ay-liikkeen vallan pönkittämisestä. Pidän tällaista puhetta outona ja palkansaajien arjesta vieraantuneena, Aalto kummeksui.

– Valitettavasti samankaltaista palkansaajia väheksyvää puhetta kuulee nykyään lähes päivittäin. Puhujat unohtavat kuitenkin yhden asian. Nämä palkkojen yleiskorotuksista nauttivat pieni- ja keskituloiset palkansaajat pitävät tätä yhteiskuntaa, hyvinvointivaltiota pystyssä. Heidän työllään on hoidettu menestyksellä koronakriisiä ja heidän työllään Suomi on jälleen päässyt nopeasti kasvun vauhtiin kiinni talouden taantumasta.

Aalto muistutti, että oikeudenmukainen yhteiskunta antaa arvon tälle työlle myös julkisessa keskustelussa. Tämä olisi kenen tahansa hyvä pitää ohjenuorana aina silloin, kun esittää omia näkemyksiään julkisuudessa.

– Yleiskorotuksissa ei todellakaan ole kyse vallasta. Yleiskorotuksissa on kyse asuntolainan lyhentämisestä, perheen kylpylälomista ja laskujen maksamisesta.