Riku Aalto Teollisuusliiton valtuustolle: Hintojen nousu huomioitava palkkaratkaisussa

Alta voit lukea tiivistelmän puheenjohtaja Riku Aallon ajankohtaiskatsauksesta Teollisuusliiton valtuustolle 28.11.2022.

Työmarkkinatilanne

Teknologiateollisuuden työehtosopimukset päättyvät ylihuomenna, eikä meillä ole yksimielisyyttä työnantajan kanssa sopimusteksteistä saati palkankorotuksista. Päinvastoin, erimielisyydet ovat merkittäviä, eikä lukuisista neuvotteluyrityksistä huolimatta edistystä ole tapahtunut. Marraskuun loppu on virstanpylväs, jolloin työpaikoilla on viimeistään käytävä keskustelut siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Mikäli neuvottelut eivät lähipäivinä tai -viikkoina johda toivottuun tulokseen, päätös työtaistelutoimiin ryhtymisestä voi tapahtua nopeasti.

Tilastokeskuksen mukaan palkansaajien ostovoima heikkenee nyt merkittävästi. Vastaava pudotus reaaliansioihin on nähty edellisen kerran 1970-luvulla. Muutos hinnoissa on ollut nopeaa ja pitkälti ennakoimatonta. Hintojen nousu ja yleisten talousnäkymien nopea heikkeneminen lisäävät neuvotteluiden vaikeuskerrointa.

Osapuolet ovat täysin uudenlaisessa tilanteessa, kun inflaatio ja talouskehitys kulkevat päinvastaisiin suuntiin. Näistä talouden näkymistä huolimatta palkansaajilla on oikeus olettaa, että hintojen nousu huomioidaan tulevissa sopimusratkaisuissa. Selvää toki on, että ostovoiman menetystä ei kerralla voi kuroa umpeen. Euroopan ja Suomen talouden sopeutuminen Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaan energiakriisiin vaatii oman aikansa.

Työnantajapuolen puheissa toistuu nyt kaksi keskeistä syytä, joiden avulla se yrittää torjua Teollisuusliiton vaatimukset palkankorotuksista. Ensinnäkin julkisen sektorin ratkaisun myötä kuntien ja hyvinvointialueiden työntekijöiden palkat on sidottu teollisuuden ratkaisuihin. Teollisuuden työntekijöiden palkkoja ei työnantajan puheissa voi korottaa, koska korotukset valuvat julkiselle sektorilla.

Teollisuusliitto ei kuitenkaan tyydy pienempiin palkankorotuksiin sen takia, että ratkaisustamme hyötyy joku toinen. Työnantajapuolen olisi hyvä sisäistää tämä mahdollisimman pian. Kytkykaupat eivät vaikuta neuvottelutavoitteisiimme. Tätä lähtökohtaa ei muuta myöskään Kaupan liiton ilmoitus, jonka perusteella järjestö kieltäytyy neuvottelemasta Palvelualojen ammattiliitto PAM:in kanssa ennen kuin teknologiateollisuuden ja kemianteollisuuden ratkaisut on sovittu.

Toinen työnantajan peruste vastustaa palkankorotuksia liittyy talouteen. Joidenkin arvioiden mukaan Suomi on pian taantumassa, eikä siksi nyt olisi oikea aika palkankorotuksille. Talouden tilan heikkeneminen on tietenkin totta, mutta koko totuutta se ei kerro.

Teollisuuden toimialalla menee edelleen poikkeuksellisen hyvin. Yritysten kannattavuus on vahvistunut jopa koronavuosina. Hyvää kannattavuutta on tukenut Suomen vahva kilpailukyky, joka on parantunut edelleen kilpailijamaidemme palkkaratkaisujen myötä. Saksassa IG Metallin ratkaisu takaa kahden vuoden aikana 8,5 prosentin palkankorotukset. Lisäksi työntekijöille maksetaan 3 000 euron kertaerä valtion veroporkkanan siivittämänä.

Näitä faktoja Teollisuusliitto pitää neuvotteluissa esillä. Tarpeen mukaan viemme samat terveiset myöhemmin myös valtakunnansovittelijalle.

Julkisen sektorin kytkyn ja Kaupan liiton ilmoituksen myötä Teollisuusliitto neuvottelee palkat kerralla noin miljoonalle suomalaiselle palkansaajalle. On hyvä ymmärtää, että tässä joukossa metallimiehet, sahurit, peltisepät, korjaamotyöntekijät ja monet muut teollisuuden ammattilaiset ovat vähemmistössä. Enemmistön muodostavat lähihoitajat, lääkärit, sairaanhoitajat ja opettajat. Oudoksi on suomalainen työmarkkinamalli mennyt.

Jos kaikki muutkin neuvottelut keskitetään vastaavalla tavalla Teollisuusliittoon, pian asetamme palkkakoordinaatiolle hinnan. Tämä hinta voisi esimerkiksi olla liittojen yhteisiksi sopimat tavoitteet, joiden päänavaus tapahtuu teollisuuden pöydässä. Yksi vaihtoehto on edetä kohti Ruotsin mallia, jossa keskusjärjestö LO määrittää työmarkkinoille palkankorotustavoitteet. Tämän jälkeen teollisuuden työntekijäjärjestöt neuvottelevat asetetun tavoitteen pohjalta työehtosopimukset, joista muodostuu yleinen linja työmarkkinoille. Näin vienti määrittää linjan, mutta yhteisesti sovitun pohjalta. Puhdas vientivetoinen palkkakoordinaatio ei ainakaan enää ole mahdollista. Se rikkoutui julkisen sektorin ratkaisun myötä, eikä menneeseen ole paluuta.

Mikäli neuvotteluiden keskittäminen teollisuuteen jatkuu esimerkiksi Paltan, Elintarviketeollisuuden, Rakennusteollisuuden, MaRan, Finanssialan tai muiden toimesta, kysyn, onko Teollisuusliitolla muuta vaihtoehtoa kuin hakea palkkatavoitteille tukea SAK:n hallitukselta. Näin koko työmarkkinakenttä palkansaajapuolelta osallistuu tavoitteiden määrittelyyn. Tämä malli olisi tosiasiallisesti paluu keskitettyyn pöytään, mutta keskusjärjestöjen sijaan neuvotteluita käydään teollisuuden osapuolten välillä.

Työnantajapuolen halu keskittää ei ole muutenkaan vailla riskiä tai vastareaktioita. Viivästyminen teknologiateollisuuden ratkaisun hakemisessa avaa työrauhan useammalla sopimusalalla yhtäaikaisesti tai ainakin lyhyen ajan sisällä. Kemianteollisuuden sopimukset ovat katkolla joulukuun lopulla. Satamissa ja ilmeisesti Kaupan alalla työrauhavelvoitteet päättyvät tammikuun lopulla. Jos Teollisuusliitolla ei ole tuolloin sopimuksia, saattaa työnantajan vastassa olla laajempi palkansaajarintama yhtenäisin vaatimuksin.

Yhteiskunta ja eduskuntavaalit

Hintojen nousu näkyy jokaisen suomalaisen kukkarossa. On siksi täysin ymmärrettävää, että tältä työmarkkinakierrokselta odotetaan enemmän kuin aiemmilta. Palkansaajien ostovoima ei kuitenkaan ole vain työmarkkinoihin kytkeytyvä kysymys. Ostovoimalla on myös poliittinen ulottuvuus, joka väistämättä korostuu, kun eduskuntavaaleihin on aikaa enää neljä kuukautta.

Teollisuusliitto esittää omia poliittisia ratkaisuja ostovoiman vahvistamiseksi. Vaadimme kiky-maksujen siirtoa takaisin työnantajille. Päätös toisi palkansaajille takaisin suuren osan kuluvien kuukausien aikana menetetystä ostovoimasta. Kikyn peruminen olisi samalla reilu tapa jakaa inflaation taakkaa, sillä Suomella ei ole kilpailukykyongelmaa. Meillä on ostovoimaongelma.

Poliitikkojen ei pidä päätöksillään myöskään heikentää pieni- ja keskituloisten palkansaajien tilannetta. Avainasemassa tässä ovat työmarkkinoiden pelisäännöt ja työntekijöiden edellytykset huolehtia omasta toimeentulostaan. Työntekijäammateissa olevien palkansaajien ostovoima perustuu viime kädessä työehtosopimuksien turvaamiin palkka- ja työehtoihin. Poliitikkojen ei siksi pidä luoda mahdollisuuksia poiketa heikentävästi työehtosopimuksista.

Eduskuntavaalien osalta Teollisuusliitto kantaa erityistä huolta varsinkin suurimman puolueen asemaa pitävän kokoomuksen linjauksista. Puolueen puheenjohtaja Petteri Orpo on ollut työmarkkinoita koskevassa linjanvedossaan epäjohdonmukainen ja epäselvä. Orpon puheet ovat olleet yhtä ympäripyöreitä kuin oppositiojohtaja Juha Sipilällä vuoden 2015 eduskuntavaalien alla. Näiden puheiden haastamatta jättäminen johti ensin pakkolakipakettiin ja myöhemmin kilpailukykysopimukseen. Siksi palkansaajien on syytä kuunnella tarkkaan, mitä puolueet sanovat ja tekevät vaalien alla. Ja näin Teollisuusliitto on tehnyt.
Muutama viikko sitten Ylen Ykkösaamussa Petteri Orpo lupasi, ettei puolue tavoittele yleissitovuuden poistamista tai rajoittamista. Kaikki tätä lupausta seurannut puhe kuitenkin ennakoi juuri päinvastaista. Lähetyksessä Orpo halusi enemmän mahdollisuuksia yksilölliselle asioiden sopimiselle.

Koska työsopimuksella voidaan aina yksilöllisesti sopia työehtosopimusta paremmin, on vain yksi suunta, johon Orpo haluaa yksilöllistä sopimista mahdollistaa. Heikompaan suuntaan eli alle työehtosopimusten vähimmäistason. Tällainen sopiminen tarkoittaa työehtosopimusten sitovuuden romuttamista. Vaikutuksiltaan kyse on huomattavasti suuremmasta kokonaisuudesta kuin Juha Sipilän kilpailukykysopimus. Työehtosopimusten ohittaminen yksilöllisellä sopimisella vie palkansaajilta mahdollisuuden kehittää työelämää ja huolehtia erityisesti pienituloisten toimeentulosta.

Jos kokoomuksen linja on aidosti tämä, edessä on työmarkkinavaalit. Jotta väärinkäsityksiltä vältytään, Petteri Orpon on yksiselitteisesti kerrottava, mitä työelämän lakeja hän aikoo muuttaa ja millä tavalla. Muuten riskinä on palkansaajien ansioiden leikkaaminen jälleen kerran poliitikkojen toimesta.