Nesteen pääluottamusmies Sami Ryynäsen lausunto 28.12.2023 – Öljynjalostamon tuotannon alasajaminen

Maan hallitus iskee politiikallaan lujaa työntekijöiden etuuksien, oikeuksien ja työehtojen ytimeen. Siksi työntekijöille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin antaa samalla mitalla takaisin.

Teollisuusliitto ajaa Nesteen öljynjalostamon alas osana hallituksen työelämäheikennyksiä vastustavia työtaistelutoimia.

Päätös öljynjalostamon alasajosta on vastareaktio hallituksen haluttomuuteen neuvotella työntekijäpuolen kanssa.

Toivomme, että öljynjalostuksen keskeyttäminen saa hallituksen ymmärtämään, ettei se voi asettaa koko julkisen talouden taakkaa työntekijöiden harteille.

Olemme lukeneet samat talousuutiset kuin maan hallitus on lukenut. Suomi on taantumassa. Irtisanomiset ja lomautukset yleistyvät. Valtio velkaantuu.

Vaikka uutiset ovat samoja, luemme niitä eri lähtökohdista. Hallitukselle ne ovat peruste leikkauksille ja heikennyksille. Työntekijöille ne ovat peruste pitää kiinni leikkausten ja heikennysten kohteena olevista asioista.

Muutokset työsuhdeturvaan ja työttömyysturvaan tekevät työelämästä epävarmempaa. Työnantajan päätösvalta työpaikalla kasvaa, kun työehtojen vähimmäissuoja joustaa alaspäin ja työsuhde voidaan päättää ilman painavaa syytä.

Muutosten vaikutukset ovat mitattavissa rahalla. Jokaisella työntekijällä on oltava ylimääräisiä säästöjä, koska työttömyysturva on heikko ja palkanmaksu työelämän muutostilanteissa katkaistaan nopeasti. Säästöjä on oltava myös sairastumisen varalta.

Monelle voi pian tulla yllätyksenä, kuinka pieneksi työnantajan vastuu rajataan ja kuinka huonosti työttömyysturva auttaa eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Muutoksiin varautuminen ei ole etukäteen mahdollista, jos päätösten ikäviä vaikutuksia vähätellään tai ne naamioidaan puheeksi pohjoismaisuudesta.

Pohjoismainen työllisyys- ja velkaantumisaste ovat varmasti hallituksen tavoitteita, mutta keinot tavoitteen toteuttamiseksi hallitus on hakenut muualta kuin pohjoismaista, vaikka julkisuudessa ministerit ja elinkeinoelämän johtajat muuta väittävätkin.

On pohjoismaisen linjan vastaista heikentää yksipuolisesti työntekijöiden turvaa ja neuvotteluasemaa. Työelämää koskevien lakien tarkoituksena on turvata heikompaa osapuolta eli työntekijää. Orpon hallitus on päättänyt hylätä periaatteen heikomman suojasta ja kirjoittaa lait uusiksi.

Onko Suomi enää Suomi, jos politiikan ainoa moottori on talous, eikä päätösten vaikutuksista välitetä?

Jo nyt leikkausten seurauksena 17 000 lasta tippuu köyhyysrajan alapuolelle. Nämä ovat duunariperheiden lapsia kaikki. Samalla toimeentulotuen varaan ajautuu 100 000 uutta ihmistä. Duunariköyhyyden kasvu on käsinkosketeltavaa.

Vaikeina aikoina meidän suomalaisten pitäisi kyetä puhaltamaan yhteen hiileen. Riitelystä ja vastakkainasettelusta ei hyödy kukaan.

Valitettavasti meidän on pakko turvautua näin järeisiin toimiin, koska työntekijöille tärkeät asiat ovat uhattuna, eikä luottamusta maan hallitukseen ole.

Kun hallitus puhuu taakanjaosta, hallitus tarkoittaa koko taakan asettamista työntekijöiden kannettavaksi.

Kun pääministeri Orpo väittää kaikkien keinojen olevan pöydällä, hän tarkoittaa, että kaikki keinot kohdistuvat jälleen yhteen ja samaan ryhmään: työntekijöihin.

Kun valtiovarainministeri Purra sanoo, että olemme tottuneet elintasoon, jota emme ole ansainneet, hänen sanojansa on luettava niin, että työntekijöiden elintasoa on laskettava.

Jokaisessa toimivassa demokratiassa hallitukset joutuvat huomioimaan sen toimintaan kriittisesti suhtautuvat kansalaiset. Suomessa hallitus yrittää jättää kansalaisyhteiskunnan huomiotta ja heikentää sen toimintaa.

Lakko-oikeuden rajoittaminen samaan aikaan, kun hallituksen toimia vastustavat lakot ovat päällä, on epädemokraattista. Työttömyysturvan leikkaaminen samaan aikaan, kun työttömyys kasvaa, on epäoikeudenmukaista. Työntekijäpuolen sivuuttaminen samaan aikaan, kun elinkeinoelämää kuunnellaan, on epäreilua.

Hallitus on sanonut, että olisi erikoista demokratian kannalta, jos yhtä etujärjestöä suosittaisiin. Nesteen työntekijöiden puolesta kysyn, miksi tämä ei koske elinkeinoelämää?

EK:n entinen työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen totesi joitakin vuosia sitten, ettei hän neuvottelijana joutunut koskaan epäilemään palkansaajan kädenpuristusta.

Ammattiyhdistysliikkeen asenne sopimiseen ei ole muuttunut, vaikka sopimisen edellytykset heikkenevät vuosi vuodelta. Kaikesta huolimatta suomalaisen työntekijän kädenpuristukseen voi aina luottaa.

Siksi vetoamme hallitukseen, jotta se tarttuisi yhteistyön käteen ja aloittaisi keskustelut työntekijäpuolen kanssa työelämän muutoksista.