Työt lisääntyy, vaikka tekijä vanhenee – viimeinen luku jäsentutkimuksesta ilmestynyt

Perusduunari muiden joukossa -jäsentutkimuksen kuudes ja samalla viimeinen luku on ilmestynyt verkkojulkaisuna. Siinä esitellään teollisuusliittolaisten työntekoon ja laajemmin työelämään liittyviä muutoksia – sekä pysyvyyksiä. Ajallinen vertailu on mahdollista, koska jäsentutkimus on nyt tehty kahdesti.

Mikä sitten on teollisuusliittolaisten työnteossa ja työelämässä muuttunut vuosien 2020 ja 2023 välillä? Ja minkälaista muutos on ollut?

Hyvä uutinen on se, että vuosien 2020–2023 aikana ovat muutokset teollisuusliittolaisten työmarkkina-asemassa ja työsuhteiden luonteessa olleet erittäin pieniä. Vakituisissa ja kokoaikaisissa työsuhteissa työskentelevien osuudet ovat hieman kasvaneet.

Suurin myönteinen muutos on tapahtunut työttömien jäsenten määrässä. Vuonna 2020 työttömänä joka kymmenes (10,2 %) perusduunari. Vuonna 2023 selvästi harvempi (6,9 %) teollisuusliittolainen. Lomautettujen osuus (2,2 %) on pysynyt samana jäsentutkimusten toteutusaikaan.

Eniten huolestuttaa työviikkojen venyminen ja viikonlopputöiden yleistyminen. Ne voivat auttaa taloudellisesti. Pidemmän päälle lepo ja jaksaminen voivat taatusti olla koetuksella etenkin vanhemmilla työntekijöillä.

Työviikko pidentynyt ja viikonlopputyöt yleistyneet

Teollisuusliittolaiset tekivät vuonna 2023 selvästi enemmän työtunteja viikossa kuin vuonna 2020.

Yli 40-tuntista viikkoa tekevien osuus on kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa. Muutos on merkittävä ja samansuuntainen miehillä ja naisilla sekä kaikissa ikäryhmissä. Lähes kymmenesosalla (8 %) teollisuusliittolaisista työviikko venyy yli 45 tunnin.

Pisintä työviikkoa tekevät nuorimmat jäsenet. Alle 36-vuotiaista yli puolella (55 %) työviikko ylittää 40 tunnin rajan. Yli 40-tuntiset työviikot ovat kuitenkin yleistyneet muissakin ikäryhmissä kolmen vuoden aikana. Näin ollen työpaikoilla työntekijät myös joustavat työajoistaan työnantajan niin vaatiessa. Yli 55-vuotiaista yli 40 tunnin työviikkoja tekevien osuus (34 %) on kasvanut kolmessa vuodessa peräti 20 prosenttiyksikköä.

Työviikon pituus on kasvanut ja viikonlopputyötä tekevien osuus lisääntynyt kolmessa vuodessa. Viikonloppuisin on alettu tehdä ylitöitä entistä enemmän. Vaikuttaa siltä, että työtä tehdään liian vähäisellä henkilöstöllä, mikä on työnantajalle edullista. Työntekijän halukkuus ylitöihin selittyy niiden rahakkuudella.

Moni asia pysynyt samana

Perusduunareista päivätyötä tekee yli puolet (55 %) ja vuorotyötä lähes puolet (45 %). Kolmessa vuodessa osuudet ovat pysyneet samalla tasolla. Vuorotyö ei kuitenkaan ole yksi ja sama kaikilla aloilla tai työpaikoilla. Osa viikonlopputyön yleistymisestä voikin liittyä työaikamuodon muutokseen.

Jäsenten työsuhteiden määrässä ei ole havaittavissa erityisiä muutoksia. Myöskään into muuttaa työn perässä toiselle paikkakunnalle pysyvästi ei ole yleistynyt, mutta työasunnon hankkiminen työpaikkakunnalta kylläkin.

Aikomus vaihtaa työpaikkaa ei ole juurikaan kolmessa vuodessa kasvanut. Työpaikan vaihtoaikeet ovat yleisimpiä erityisesti pienemmillä sopimusaloilla, eikä niinkään suuremmilla teollisuudenaloilla. Tavallisimmat syyt sille, että aikoo pistää työpaikan vaihtoon, ovat parempi palkka, mielekkäämpi työ ja kehno johtaminen ovat edelleen työpaikan vaihtamisen enimmät syyt. Syyt ja niiden yleisyys ovat säilyneet vuosina 2020–2023 samoina.

Perusduunari muiden joukossa – Jäsentutkimus 2023 on luettavissa liiton verkkosivuilta tästä linkistä.