Puheenjohtaja Riku Aalto Teollisuusliiton valtuustossa: Me neuvottelemme tupoa

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto puhui tänään keskiviikkona 29.5. Vantaalla Teollisuusliiton valtuuston kevätkokouksessa. Puheessaan Aalto otti kantaa muun muassa maan hallituksen työelämäheikennyksiin sekä ennakoi valmistautumista neuvottelusyksyyn.

”Edelliset kuusi kuukautta ovat olleet raskaita”

Puheensa aluksi Aalto palasi edellisen kuuden kuukauden tapahtumiin ja hallituksen toimiin. Hänen mukaansa ajanjakso on ollut raskas paitsi Teollisuusliitolle ja sen jäsenille myös koko muulle palkansaajaliikkeelle.

– Samalla kun maan hallitus on edistänyt väkisin työelämäheikennyksiään, on Suomen talous ajautunut yhä huonompaan kuntoon, Aalto totesi.

– Nyt kesän kynnyksellä on välitilinpäätöksen aika. Mutta vain välitilinpäätöksen, sillä taistelu ei ole lähimainkaan ohi, hän jatkoi.

Aalto esitti kiitoksensa siitä valtavasta työstä, jonka luottamusmiehet ja jäsenistö on vuoden 2023 syksystä alkaen tehnyt. Hänen mukaansa jäsenistö on ollut vastavoima hallituksen epäoikeudenmukaista politiikkaa vastaan.

– Me olemme näyttäneet, että hallituksen hurskaat puheet yhteisistä talkoista ja samoista veneistä ovat olleet vain sitä. Hurskastelua. Sillä näissä talkoissa on vain yhdet hartiat, jotka kantavat taakan. Yhdet kädet, jotka tekevät työn. Ne hartiat ja kädet ovat suomalaisten työntekijöiden hartiat ja kädet.

– Niille, joilla on paljon, maan hallitus antaa lisää. Heiltä, joilla on vähemmän, otetaan siitä vähästäkin pois. Tällainen on se – hallitusohjelman nimeä lainatakseni – vahva ja välittävä Suomi, jota maamme hallitus tavoittelee. Ehkä hallitusohjelman nimeksi olisikin pitänyt tulla Vahvoista välittävä Suomi.

Ay-liike ei kiellä tarvetta julkisen talouden korjaamiseksi

Aalto otti puheessaan kantaa myös tarpeeseen korjata julkista taloutta.

– Ennen kuin joku vääräleuka alkaa viisastelemaan, että siellä taas ay-liikkeen änkyrä vastustaa välttämättömiä päätöksiä, haluan todeta, että kyllä, säästöt ovat välttämättömiä. Kyllä, julkista taloutta on korjattava. Mutta valitut keinot eivät ole välttämättömiä. Ei ole välttämätöntä laittaa työntekijöitä ja työttömiä kantamaan kaikkea vastuuta, samaan aikaan kun hallituksen omat eturyhmät saavat nauttia entisen kaltaisista eduista. Sellaiset talkoot, joissa vain osa tekee kaiken työn, ovat paskat talkoot, Aalto ärähti.

Aallon mukaan työtaisteluihin osallistuneiden SAK:laisten liittojen ponnistelut ovat kuitenkin osoittaneet Orpon hallitukselle, ettei suomalaisten työntekijöiden yli voida kävellä ilman vastareaktiota. SAK:lainen ammattiyhdistysliike on osoittanut Painava syy -kampanjan myötä yhtenäisyytensä ja toimintakykynsä.

– Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies itse totesi jo 2018, että matsi ay-liikkeen kanssa pitää ottaa heti hallituskauden alkuun. Tätä pelikirjaa hallitus on uskollisesti lähtenyt toteuttamaan. Voimiensa tunnossa elinkeinoelämä on päättänyt, että nyt kun maahan on saatu hallitus, jonka riveistä ei nousta työntekijöitä puolustamaan, on hyvä aika heittää sopimisen tie romukoppaan ja palata sanelupolitiikkaan.

Aallon mukaan työmarkkinat ovat kaaoksessa, koska ne on tahdottu ajaa kaaokseen.

– Selkävoittojen ja ideologisten tavoitteiden vuoksi on koettu tarpeelliseksi murtaa ne periaatteet, joiden varaan suomalainen sopimusyhteiskunta on rakennettu. Hallituksen ja elinkeinoelämän riveistä onkin hurrattu, että koko sopimusyhteiskunta oli aika rikkoa. Samaan aikaan kuitenkin kovasti haikaillaan ruotsalaiseen toimintakulttuuriin ja korostetaan luottamuksen merkitystä, Aalto arvioi ristiriitaa.

Aalto palasi edellisenä viikonloppuna Helsingin Sanomissa julkaistuun artikkeliin, jossa Paltan toimitusjohtaja Tuomas Aarto totesi, että mukaan työntekijöiden pitäisi suostua lisäjoustoihin ja jos tämä ei käy, on loputkin neuvottelujärjestelmästä rikottava.

– Syyttäessään liittoja vanhakantaisuudesta ja vaatiessa meitä hallitusohjelman työelämäheikennysten päälle lisäjoustoihin, paljasti Aarto lähinnä oman, patruuna-aikoihin kurottavan ajattelutapansa. Duunarit hiljaa, kun isännät päättävät. Tältä pohjalta pitäisi sitten rakentaa luottamusta.

– Hieman vaikea on kuitenkin rakentaa luottamusta kaveriin, jonka mielestä sopiminen on vähän sellainen menneen maailman juttu ja jonka mielestä uudenalainen yhteistyö on sellaista, jossa minä sanon ja sinä tottelet.

”Perustelu poliittisten lakkojen kieltämiselle ei ole kestävä”

Työnantajapuolelta on väitetty, että syksyn ja kevään aikana järjestetyt poliittiset lakot olisivat osoittaneet tarpeen poliittisten lakkojen rajoittamiselle. Aalto kuitenkin muistutti puheessaan siitä tosiasiasta, että ennen Orpon hallituksen työelämäheikennyksiä ei poliittisia lakkoja Suomessa viime vuosikymmeninä ollut kuin hyvin harvoin ja nekin ovat olleet lyhytkestoisia.

– Etelärannassa tiedettiin aivan varmasti, että me emme jää katsomaan tumput suorina, kun suomalaisten työntekijöiden asemaa käydään ennennäkemättömällä tavalla heikentämään. Elinkeinoelämä on tämän näytelmän käsikirjoituksen luonut, joten keskinkertaisen harrastelijanäyttelijän uskottavuudella esitetty tuohtuminen on otettava juuri sellaisena mitä se on ollut. Heikkotasoisena teatterina.

Vaikka hallituspuolueiden ja elinkeinoelämän etujärjestöjen riveistä on pyritty hiljentämään ammattiliittojen jäsenten ääntä, ei taistelussa ole luovutettu. Ay-liikettä tarvitaan Aallon mukaan edelleen ja se kamppailee työntekijöiden puolesta jatkossakin. Aalto kuitenkin toivoi puheessaan, että työntekijöiden puolella olisi seissyt laajempi joukko liittoja ja muita tahoja.

– Joidenkin mielestä jäimme yksin puolustamaan työntekijöitä. Tällaisiin kommentteihin en totea muuta kuin sen, että ainakin me teollisuusliittolaiset voimme puhtaalla omallatunnolla todeta, että olemme tehneet kaikkemme vastustaaksemme epäoikeudenmukaista politiikkaa. Kun tulevaisuudessa kysytään, miksi työmarkkinoiden rakenteet lyötiin rikki ja miksi sen annettiin tapahtua, voimme pitää päämme ylpeinä pystyssä.

– Näin voi tehdä koko SAK:lainen ay-liike. Me emme olleet hiljaa, me toimimme. Muiden ammattiliittojen ja keskusjärjestöjen osalta jätän vastaavan itsetutkiskelun heidän itsensä tehtäväksi.

Taistelu jatkuu

– Kuten alussa sanoin, taistelu jatkuu, sillä Orpon hallituksella on listallaan vielä useita työelämäheikennyksiä:

  • Sairaussakko
  • Irtisanomissuojan heikentäminen.
  • Yt-velvoite pois alle 50 henkeä työllistävistä yrityksistä.
  • Yt-neuvotteluiden vähimmäisajat puoleen kaikissa yrityksissä.
  • Takaisinottovelvoite pois alle 50 henkeä työllistävistä yrityksissä.
  • Lakiin kirjattavalla vientimallilla rajoitetaan liittojen sopimusautonomiaa.
  • Määräaikaisia työsopimuksia voi jatkossa tehdä ilman perustetta vuoden mittaisiksi.

Aalto totesi, että rajoittamalla lakko-oikeutta hallitus on sitonut osittain palkansaajien kädet edellä mainittujen työelämäheikennysten vastustamiseksi. Hänen arvionsa mukaan ei ole sanottua, että heikennykset loppuisivat hallitusohjelmaan kirjattuihin keinoihin, sillä vaalikautta on vielä paljon jäljellä.

– Ei kannata tuudittautua siihen ajatukseen, etteivätkö hallitus ja elinkeinoelämä haluaisi heikentää ammattiliittojen toimintaedellytyksiä entisestään. Mutta hallitus ei voi hiljentää meitä. Me emme aio olla hiljaa, emmekä voi olla hiljaa samalla kun suomalaista työelämää rikotaan lisää.

Pääministeripuolueen tietämättömyys kummastutti

Aalto kertoi ihmetelleensä, kuinka lakkolakien ollessa eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä kokoomuksen riveistä toisteltiin useaan otteeseen, etteivät he tiedä aikaistetaanko lakkolakien voimaantuloa alun perin suunnitellusta.

– Kokoomuslaisten kommentteja lukiessani ihmettelin, että missä asiasta sitten tiedetään, jos ei pääministeripuolueessa, jolla on myös asiasta vastaavan työministerin salkku. Ja kuinka ollakaan, lakkolakien voimaan tuloa aikaistettiin puolellatoista kuukaudella.

– Jos on valtaa ja sitä aikoo myös käyttää, pitäisi olla myös suoraselkäisyyttä kertoa miten asiat ovat, sen sijaan, että esitetään tietämättömiä. Ehkä hallituksessa pelätään ammattiliittoja niin paljon, ettei uskallettu myöntää, että lakien voimaan tuloa aikaistetaan. Tämäkin näytelmä oli joka tapauksessa surkuhupaisaa seurattavaa.

Aalto totesi, ettei poliittisia lakkoja huhtikuun alussa jatkettu, koska työministeri Satonen oli julkisesti luvannut, että jos ne eivät jatku, voidaan paikallisen sopimisen kokonaisuudesta neuvotella. Aallon mukaan työministerin lupauksesta on kohta kulunut kaksi kuukautta, eikä neuvotteluista ole tietoakaan.

– Meille ammattiliitoissa on kunnia-asia, että siitä mistä on sovittu, pidetään kiinni.

Työntekijöiden oikeuksien puolustaminen on kirjattu perustuslakiin

Suomessa hallitus esittää ja eduskunta päättää lait. Samaan aikaan on muistettava, että ammattiyhdistysliike puolustaa työntekijöiden asemaa, oikeuksia ja toimeentuloa. Se on ammattiyhdistysliikkeen perustehtävä ja oikeus, joka on kirjattu Suomen perustuslakiin. Myös Euroopan unionin perussopimuksissa taataan ammattiliittojen lakko-oikeus.

– Lienee paikallaan muistuttaa, että Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut siihen, että ammattiliitoilla on oikeus sellaisiin poliittisiin lakkoihin, joilla puolustetaan työntekijöiden asemaa ja oikeuksia. Nämä oikeudet ovat osa länsimaista demokratiaa, jollainen Suomikin on. Orpon hallitus on kuitenkin päättänyt viitata kintaalla näiden sopimuksien kunnioittamiselle, Aalto paheksui hallituksen toimintaa.

– Ryhtymällä osapuoleksi työmarkkina-asioissa, on Petteri Orpon hallitus sotkeutumisellaan politisoinut työelämän. Työnantajien ja hallituksen yhdistäessä voimansa, on kolmikanta rapautunut. Ehkä lopullisesti. Kolmikannan paikan on ottamassa työnantajien ja tätä myötäilevän hallituksen muodostama kaksikanta.

Aalto arvioi, että jatkossa työelämää koskevista kysymyksistä tullaan entistä enemmän päättämään poliittisesti. Hänen mukaansa kolmikannassa on ollut heikkoutensa, mutta siitä huolimatta on työelämää voitu kehittää yhteistyössä. Jatkossa työntekijöiden ainoa mahdollisuus vaikuttaa siihen, että työlainsäädännön kehittämisessä kuullaan myös työntekijöiden ääntä, on tehdä kaikkemme sen eteen, että tulevaisuudessa hallituksessa olisi puolueita, jotka kuuntelevat myös työntekijöitä.

– Voi olla, että työelämän politisoituminen pitkässä juoksussa osaltaan tuo myös parannuksia työntekijöiden asemaan ja oikeuksiin. Mutta niin kauan kuin poliittiset voimasuhteet maassamme ovat nykyisen kaltaisia, tulee työnantajilla aina olemaan takuumies hallituksessa varmistamassa, ettei työnantajien kannalta ikävää lainsäädäntöä pääse syntymään.

– Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisten työntekijöiden äänen on kuuluttava yhteiskunnassamme nykyistä voimakkaammin. Meidän teollisuusliittolaisten on pidettävä omalta osaltamme huoli siitä, että suomalaista työelämää ei voida nakertaa varjoissa pala palalta kappaleiksi. Vuosikymmenten aikana rakennettuja työmarkkinoita ei voida pirstoa paloiksi ilman vastalauseita.

Teollisuusliiton tie on aina ollut sopimisen tie

– Teollisuusliiton tie on aina ollut sopimisen tie. Jatkossakin jäsenten etujen puolustamisen pitää olla toimintamme kivijalka, ja parhaiten etuja valvotaan työehtosopimusten kautta. Mutta samaan aikaan meidän – eikä vain Teollisuusliiton vaan koko ay-liikkeen – on kyettävä nykyistä tehokkaammin vaikuttamaan siihen, että eduskunnassa ymmärretään työntekijöiden asiaa, ja että eduskunnassa on mahdollisimman paljon kansanedustajia, joille työntekijöiden asia on sydämen asia.

Aalto muisteli, kuinka kevään 2023 eduskuntavaalien alla perussuomalaiset vakuuttelivat suomalaisten työntekijöiden oikeuksien ja aseman puolustamisen olevan puolueelle tärkeä asia. Hänen mukaansa vaalien jälkeisen vuoden jälkeen ei kenellekään pitäisi olla epäselvää, kuinka tärkeää työntekijöiden puolen pitäminen perussuomalaisille on.

– Olemme pyrkineet jatkuvasti käymään keskustelua perussuomalaisten kanssa, ja tähän pyrimme jatkossakin. Riippumatta siitä mitkä puolueet vallassa ovat, on tärkeää pitää huolta siitä, että Teollisuusliiton viesti tulee kuulluksi vallan käytävillä.

– Mutta, ja tämä on iso mutta, me emme tule unohtamaan petettyjä vaalilupauksia emmekä sitä, millä vimmalla suomalaista työelämää on lainausmerkeissä uudistettu. Juhlapuheissa viitataan milloin Ruotsiin, Tanskaan tai Saksaan, mutta on selvää, että hallituksen polku vie meitä täysin vastakkaiseen ilmansuuntaan, Aalto kuvaili hallituksen tiekarttaa.

Työllisyysvaikutukset ovat olemattomat

– Lakkolakeja ja paikallisen sopimisen muutoksia on perusteltu työllisyysvaikutuksilla, vaikka hallituksen omien esitysten vaikutusarvioissa todetaan, että näillä uudistuksilla ei ole minkäänlaisia merkittäviä vaikutuksia työllisyyteen, Aalto kummeksui puheessaan.

Aallosta vaikuttaakin siltä, että maan hallitukselle vaikutusarvioilla ja tutkimustuloksilla on merkitystä ainoastaan silloin kun ne palvelevat hallituspuolueiden omia ideologioita. Muissa tilanteissa riittää, että uskotaan ja toivotaan, tai todetaan että näin meille on Etelärannasta kerrottu asioiden menevän.

Euroopan parlamenttivaalit ovat yhtä lailla tärkeät

Eduskuntavaalit eivät ole ainoat työntekijöiden kannalta tärkeät vaalit. Aalto muistuttikin Euroopan parlamenttivaalien merkityksestä.

– Käytävät vaalit ovat monella tapaa kriittiset EU:n tulevaisuuden kannalta. Ennakkoarvioiden perusteella on hyvin mahdollista, että vaalien myötä äärioikeisto nostaa kannatustaan merkittävästi. EPP:n kärkiehdokas, komission puheenjohtaja Von der Leyen on jo todennut, että EPP:lle yhteistyö laitaoikeistolaisen ECR:n kanssa sopii.

Aallon arvion mukaan koko Euroopan tasolla on nyt riskinä samanlainen kehitys, mikä Suomessa on jo tapahtunut. Hän kehottikin työntekijöitä käyttämään ääntää tulevissa vaaleissa mahdollisimman aktiivisesti.

– Vaaleissa on kahdenlaisia ehdokkaita. Niitä, joiden mielestä on hyvä idea heikentää työntekijöiden oikeuksia, leikata sosiaaliturvaa, murentaa työelämän rakenteita ja kurjistaa työelämää. Ja sitten on niitä ehdokkaita, joiden mielestä tällaiset toimet ovat epäoikeudenmukaisia. Teollisuusliittolaisilla onkin – painava syy – käyttää ääntään vaaleissa.

Vaikeat työehtosopimusneuvottelut edessä

Aallon arvion mukaan ensi syksynä edessä olevat työehtosopimusneuvottelut tulevat olemaan erityisen vaikeat.

– Korkea inflaatio, kohonneet korot ja edellisvuosien maltilliset palkankorotukset ovat luoneet tilanteen, jossa työntekijöiden ostovoima on heikentynyt. Euroopan komission kasvuennusteen mukaan kustannuskilpailukykymme on hyvässä kunnossa. Keskeisissä kilpailijamaissa on tehty viime vuosina palkkaratkaisuja, jotka ovat parantaneet suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä entisestään, Aalto kuvasi neuvottelujen alkuasetelmia.

– Painetta palkankorotuksille siis on. Kuten tapana on ollut, mitään numeroita en lähde heittelemään. Mutta neuvotteluihin lähdetään tilanteessa, jossa tarve jäsenten ostovoiman vahvistamiselle on todellinen.

Aallon mukaan hallituksen epäoikeudenmukainen työelämäpolitiikka ainoastaan lisää neuvottelukierroksen haasteita.

– Kuten aiemmin sanoin, maan hallitus on politisoinut työmarkkinat. Tämä tarkoittaa tulevan neuvottelukierroksen kannalta sitä, että me lähdemme neuvotteluissa hakemaan työehtosopimuksiin asioita, joilla voidaan kompensoida hallituksen työelämäheikennyksiä.

– Syksyn neuvotteluissa ei siis ole kyse vain palkankorotuksista, vaan myös oikeudenmukaisen ja reilun työelämän edellytysten turvaamisesta sopimusten kautta. Tämä on välttämätöntä, kun samaan aikaan lainsäädännöllisesti työntekijöiden asemaa heikennetään.

Lisävastuuta Teollisuusliitolle tulee päänavaajan roolista.

– Riippumatta siitä, missä muodossa hallitus aikoo toteuttaa niin sanotun vientimallinsa, tarkoittaa se sitä, että päänavaajana meidän vastuumme työehtojen määrittämisestä koko Suomessa kasvaa. Otamme tämän roolin hyvin vakavasti, Aalto otti vastuuta.

Valmius järjestöllisiin toimiin oltava olemassa

Aalto totesi kuluneen vuoden olleen työntekijöille raskas ja sopimuskierrokselta lähdetään tavoittelemaan neuvottelemalla tulosta. Hän ei usko kenenkään toiveissa olevan sellainen tilanne, jossa liitto joutuisi turvautumaan järjestöllisiin toimenpiteisiin neuvottelutuloksen vauhdittamiseksi. Hänen mukaansa valmius ja resurssit toimenpiteisiin kuitenkin on.

– Sitä ei pidä kenenkään epäillä hetkeäkään.

Aalto uskoo, että työnantajapuolelta varmasti paheksutaan edes pelkkää viittausta mahdollisuuteen lakoista. Mutta tulevien neuvotteluiden vaikeuskerroin on korkea johtuen nimenomaan työnantajien itsensä sanelemasta työmarkkinapolitiikasta.

– Joten jos Etelärannassa tuskaillaan neuvottelutilanteen vaikeutta, voi olla paikallaan vilkaista peiliin, hän kuittasi.

– Vaikka myös seuraavat sanani luultavasti aiheuttavat Etelärannassa närästystä ja jyrkkiä vastalauseita, sanon ne silti. Me neuvottelemme tupoa. Palkankorotukset sidotaan ns. yleiseen linjaan. Työnantajat ja yritykset koordinoivat omia tavoitteitaan neuvotteluissa, ja me palkansaajat koordinoimme omia näkemyksiämme. Jos joku kyseenalaistaa viittaukseni tupoon, voi katsoa esimerkiksi yksityisten koulujen ja oppilaitosten työmarkkinakiistaan, jossa hylätty sovintoehdotus oli sidottu muun muassa meidän ja Teknologiateollisuuden työnantajien väliseen työehtosopimukseen. Yleinen linja määrittää työehtojen suunnan poikki kentän. Kovasti kuulostaa tupolta. Poikkeuksena on lähinnä se, että aiemmin keskusjärjestöjen kesken tehty sopimus toi tupolle laajan hyväksynnän läpi työmarkkinakentän, Aalto alleviivasi puheensa lopuksi.