Turja Lehtonen: Teollisuusliitto ei kritisoi yhdenkään pieni- ja keskituloisen työntekijän palkkaa

Teollisuusliiton ensimmäinen varapuheenjohtaja Turja Lehtonen puhui tänään 30.5. Teollisuusliiton valtuuston kokouksessa. Liiton valtuusto on kokoontunut kaksipäiväiseen kevätkokoukseensa Helsinkiin. Lue alta tiivistelmä Lehtosen puheesta.

Ukrainan sodan vaikutukset muun muassa energiahuoltovarmuudelle

Emme vielä tiedä läheskään kaikkia niitä vaikutuksia, joita sota Ukrainassa tuo tullessaan. Esimakua tästä on kuitenkin jo saatu. Venäläisen sähkön tuonti Suomeen on loppunut, samoin kaasuhanat ovat sulkeutuneet. Tämä tarkoittaa sitä, että energiahuoltovarmuuttamme parantaviin toimiin on ollut pakko ryhtyä ja näitä toimia pitää tehostaa. Myös Fennovoiman hanke Pyhäjoella on tällä hetkellä pysähtynyt. Nyt pitää nopeasti saada hankkeelle uusi vakavasti otettu toimija. Meidän on käytettävä kaikki valmiina olevat suunnitelmat ja tarvittaessa tehtävä Olkiluoto 3:n kopio, tosin ilman sen rakennusajan virheitä. Selvää on, että tuo menetetty kapasiteetti pitää korvata. Suomi tarvitsee kotimaista ydinvoimaa erityisesti nyt, kun irtaannumme täysin venäläisestä energiasta.

Kriisien keskellä myös työmarkkinoilla on ollut kovaa ristiaallokkoa. Metsäteollisuuden päätös luopua työehtojen sopimisesta sai aikaan vakavaa työmarkkinoiden turbulenssia. Toisin kuin työnantajapuoli linnakkeissaan pohti, kulunut kierros on vahvistanut työntekijöiden rivejä. Samoin olemme saaneet runsaasti uusia jäseniä liittoomme. Järjestäytymisaste mekaanisessa metsäteollisuudessa on noussut 15 prosenttiyksikköä. Tuskin Metsäteollisuuden patruunat aivan tätä ajoivat ideologisessa taistelussaan työntekijöiden edunvalvontaa kohtaan.

Paperiliitto on saanut kokea suurimman iskun tästä ideologiasta. Paperiliiton ja UPM:n välinen lakko kesti peräti 112 päivää. Tämä taitaa olla suomalaisen työmarkkinahistorian pisimpiä lakkoja. Paperiliittolaiset eivät taistelleet vain omista työehdoistaan. He taistelivat samalla koko palkansaajaliikkeen asioista. Jos Paperiliitto ei olisi kestänyt työtaistelua, olisi sen jäljet näkyneet taatusti myös muilla aloilla. Pian koko työnantajakenttä olisi vaatinut 150 tuntia lisää ilmaista työtä Pesosen ja Wahlroosin vanavedessä.

Suomalaisilla työmarkkinoilla on siirrytty pörssiyhtiöistä tuttuun kvartaalirytmiin. Edellinen työmarkkinakierros ei ehdi kunnolla edes päättyä ennen kuin seuraava jo alkaa. Sopimuksia tuskin saadaan aikaan ilman työtaisteluita tai niiden uhkaa. Työntekijöiden on siksi syytä olla valmiita puolustamaan etujaan. Vain joukkovoimalla voimme pärjätä. Sen jälleen viimeisin työmarkkinakierros on meille todistanut.

Myös poliittiset toimijat ja puolueet ovat kovasti aktivoituneet työmarkkina-asioissa ja työelämäkysymyksissä. Vihreiden puoluekokouksessa esillä ollut aloite sunnuntailisien poistosta osoitti täydellistä ymmärtämättömyyttä ja vieraantuneisuutta palkansaajien arjesta. Aloite ei lopulta mennyt läpi, mutta syntynyt keskustelu kertoo paljon puolueen työelämätietoisuuden tasosta. Teollisuusliitosta on oltu yhteydessä Vihreisiin jo hyvissä ajoin ennen tuota kokousta ja pyritty viestimään työelämäasioista. Vastakaikua ei liiton pyrkimyksille kuulunut. Taidamme siis tietää ainakin yhden teeman, josta tulevissa ensi kevään eduskuntavaaleissa keskustellaan.

Inflaatio ja kilpailukykysopimus

Inflaatio saattaa nousta Suomessa tänä vuonna peräti viiteen prosenttiin tai jopa sen yli. Sovittujen palkankorotusten yleinen linja on ollut suunnilleen kahden prosentin luokkaa. On päivän selvää, että palkansaajat ovat huolissaan ostovoimastaan. Kuluvan vuoden palkankorotusten osalta on syytä huomioida, että ne sovittiin ajassa, jolloin inflaatioennusteet olivat matalammalla tasolla.

Teollisuusliitto kantaa nyt erityistä huolta siitä, miten esimerkiksi 2 000–3 000 euroa kuukaudessa ansaitsevat palkansaajat pärjäävät tilanteessa, jossa asumiseen, kulkemiseen ja syömiseen liittyvät kustannukset kasvavat vauhdilla. Selvää on, että palkankorotuspaineet ovat syksyn neuvotteluissa hintojen nousun vuoksi tuntuvat.

Maan hallitus on toiminut aivan oikein, kun se on tullut palkansaajia taloudellisesti vastaan useilla eri tavoilla. Yhtenä esimerkkinä tästä maamme hallitus päätti taannoin korottaa määräaikaisesti työmatkavähennyksen enimmäismäärää ja kilometrikohtaista senttivähennystä. Nämä olivat hyviä päätöksiä vaikeassa tilanteessa, mutta luultavasti muitakin tarvitaan.

Teollisuusliitto on esittänyt myös omia poliittisia ratkaisuja ostovoiman turvaamiseksi. Kilpailukykysopimuksen yhteydessä palkansaajien harteille siirrettiin pysyvästi yli kahdella prosenttiyksiköllä työnantajien aiemmin maksamia työeläkevakuutusmaksuja ja työttömyysvakuutusmaksuja. Päätöstä perusteltiin kilpailukyvyllä.

Olisiko nyt aika hankkiutua Sipilän kikystä lopullisesti eroon ja siirtää nämä maksut takaisin työnantajien maksettavaksi? Tällainen päätös vahvistaisi merkittävästi ostovoimaa tilanteessa, jossa kilpailukykymme on kuitenkin vahva. Palkansaajien sosiaaliturvamaksujen keventäminen kikyä edeltävälle tasolle voisi näin vähentää painetta palkankorotuksiin.

Nyt on muutenkin oikea aika keskustella kikystä. Julkisen sektorin lomarahaleikkaukset ovat jo historiaa ja myös 24 tunnin työajanpidennys on poistunut useimmista työehtosopimuksista. Jäljellä ovat enää maksujen siirrot, jotka edelleen köyhdyttävät palkansaajaa jokaisen tilinauhan yhteydessä. Tätä maksutaakan siirtoa ei koskaan tarkoitettu pysyväksi.

Julkisen sektorin työmarkkinatilanne

Työmarkkinatilanne on korkean inflaation ohella myös toisella tapaa poikkeuksellinen. Häntä heiluttaa nyt koiraa, kun julkinen sektori asettaa tahtia palkankorotuksille.

Haluan korostaa, että me emme Teollisuusliitossa kritisoi yhdenkään pieni- ja keskituloisen työntekijän palkkaa. Julkisten alojen työntekijät ovat yhtä lailla palkkansa ansainneet kuin teollisuuden työntekijät. Me kritisoimme sitä tapaa, jolla julkisen sektorin palkankorotuksista yritetään sopia ja sovittelujärjestelmän roolia siinä.

Jos sovittelulautakunnan palkankorotusmalli julkiselle sektorille toteutuu, edessä on palkankorotuskierre, jota Teollisuusliitto ei voi katkaista. Näin väistämättä käy, jos julkisen sektorin korotukset sidotaan teollisuuden pohjalukemiin tavalla, jossa julkinen sektori saa automaattisesti aina enemmän kuin yksityinen sektori. Tämä ikiliikkuja pakottaa liitot hakemaan sovittelujärjestelmästä sen, mikä on järjestelmään sisään leivottuna. Teollisuusliiton näkökulmasta tämä tarkoittaisi sitä, että palkankorotukset ovat vuonna 2027 jo kymmenen prosentin luokkaa. Ikiliikkuja johtaa tosin siihen, ettei kukaan halua tehdä sitä ensimmäistä sopimusta. Kuka sen menisi tekemään, kun muille on tulossa paremmat korotukset sovittelujärjestelmän luoman ikiliikkujan avulla?

Asetettua sovittelulautakuntaa on syytä kritisoida vielä yhdestä asiasta: lautakunta ei missään vaiheessa konsultoinut vientiliittoja ennen sovintoehdotuksen tekemistä. Näin olisi pitänyt tehdä, koska julkisen rahan käyttö kytkettiin niin voimakkaasti vientiliittojen tekemiin ratkaisuihin. Valtiovarainministeriön entisen kansliapäällikön Martti Hetemäen maine tarkan markan miehenä sai ainakin Teollisuusliiton silmissä merkittävän kolauksen.

Toivottavasti tätä kokonaisuutta mietitään vielä uudestaan. Pienituloisten ja matalapalkka-alojen suhteellista ostovoimaa on syytä parantaa, mutta siihen on järkevämpiäkin keinoja. Yksi kannatettava vaihtoehto on prosenttipohjaisten palkankorotusten sijaan euromääräisistä palkankorotuksista päättäminen. Tällainen malli suosisi pienituloisia suurempipalkkaisten kustannuksella. Euromääräiset korotukset ovat perusteltuja myös inflaation johdosta. Pienipalkkaiset kärsivät hintojen noususta usein muita ryhmiä enemmän.