Riku Aalto maan hallituksen linjasta: Silmät ovat kiinni, kun sakset leikkaavat

Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto vetosi liiton valtuuston syyskokouksessa SAK:laiseen ay-väkeen ja peräänkuulutti siltä yhtenäisyyttä.

– Ammattiyhdistysväen yhtenäisyys on ainoa voima suomalaisessa yhteiskunnassa, joka voi onnistua horjuttamaan Petteri Orpon hallituksen kykyä heikentää työntekijöiden asemaa tässä maassa. Jos me riitelemme keskenämme, voimme yhtä hyvin luovuttaa ja antaa hallituksen tehdä, mitä hallitus haluaa, Aalto sanoi.

Hän totesi, että työväenliikkeen riitelystä hyötyvät kaikki muut paitsi duunari, jonka etua vastaan hyökätään nyt poikkeuksellisen voimakkaasti. Kaikki hallitusohjelman heikennykset kohdistuvat yhteen ja samaan ryhmään: työntekijöihin.

– Työsuhdeturva romutetaan, ansiosidonnainen romutetaan, irtisanomissuoja romutetaan, työehtojen vähimmäissuoja romutetaan, yleissitovuus romutetaan, palkankorotuksille luodaan lainsäädännöllä katto. Tilalle saadaan 12 euroa kuukaudessa tuloveronkevennystä ja 4,4 senttiä halvempi polttoaineen litrahinta, Aalto summasi.

Maan hallitus ei keskustele

Ajankohtainen tilanne maan hallituksen ajamien leikkausten ja heikennysten suhteen on Aallon mukaan enemmän kuin akuutti: Orpon ja Purran hallitus ei osoita minkäänlaisia perääntymisen merkkejä tai edes aitoa halua keskustella työntekijöiden arkeen ja elämään vaikuttavista kysymyksistä. Lisäksi leikkauksia ja heikennyksiä ollaan viemässä eteenpäin poikkeuksellisen nopeasti.

–  Heikennyspakettia perustellaan työntekijöille valtiontaloudella, vaikka samaan aikaan suurituloisten verotusta kevennetään historiallisesti. Poliitikot puhuvat taakanjaosta, vaikka totuus on se, että mitään taakanjakoa ei ole. Koko taakka laitetaan yhden ryhmän harteille: työntekijöiden, Aalto lausui.

Hän myös pohti, missä on kohtuus ja oikeudenmukaisuus, kun tulevat leikkaukset vievät eri elämäntilanteissa olevilta lapsiperheiltä jopa 500 euroa kuukaudessa. Leikkausten yhteisvaikutusta köyhyyteen ja pienituloisten asemaan ei kunnolla tiedetä.

– Silmät ovat kiinni, kun sakset leikkaavat. Se ilmeisesti riittää vaikutusarvioiksi, kun kyse on työntekijöistä, hän sanoi.

Aallon mukaan haluttomuutta ymmärtää työnsä menettäneitä kuvaa hyvin viime viikon tapahtumat kuntien talouden ympärillä. Valtiovarainministeriö tiedotti yllättäen noin 400 miljoonan euron lisäleikkauksista kuntien valtionosuuksiin. Muutamaa päivää myöhemmin maan hallitus teki päätöksen leikkausten rajaamisesta ja jaksottamisesta.

– Vastaavaa kädenojennusta ei työntekijöille ole luvassa. Ymmärrystä löytyy kuntataloudelle, mutta ei työttömien ahdingolle.

Poliittiseen lakkoon on turvauduttu harvoin

Aalto painotti puheessaan, että poliittinen lakko on keino, johon ammattiyhdistysliike on harvoin turvautunut. Hän piti työrauhaa yhtä arvokkaana asiana kuin oikeutta puolustautua ja ajaa työntekijöiden asiaa työtaistelutoimin. Aallon mukaan mikä tahansa yksittäinen ikävä poliittinen kysymys tai vaikea päätös ei saisi keskeyttämään työntekoa ja tuotantoa, vaan kyse on lopulta kokonaisuudesta ja sen punninnasta, vaatiiko työntekijän edunvalvonta työtaistelutoimenpiteeseen ryhtymistä.

Aalto muistutti myös, että ei ole itsestään selvää, että työntekijä aina yhtyy liiton näkemykseen lakon välttämättömyydestä varsinkaan nyt, kun vastassa ei ole suoraan työnantajapuoli, vaan maan hallitus, jonka koossapitäviä puolueita moni työntekijä on itse äänestänyt.

– Ylimielisyyteen meillä ei ole varaa. Siksi on syytä muistuttaa poliittisten lakkojen oikeutukseen liittyvästi ohjenuorasta: Teollisuusliitto ei vastusta maan hallitusta, vaan vastustamme työelämäheikennyksiä, joita maan hallitus toteuttaa, Aalto selvensi.

Hän arvioi, että syksyn aikana ympäri Suomea järjestetyt lakot onnistuivat poikkeuksellisen hyvin, jopa työpaikoilla, joissa järjestäytymisaste oli heikko. Hän kertoi, että mukana lakoissa oli myös paljon liittoon kuulumattomia työntekijöitä.

– Työntekijät vastustavat työelämäheikennyksiä laajasti olipa heillä ammattiyhdistysliikkeen jäsenkirjaa tai ei. Myöskään puoluekirjaan ei ole ollut tuijottamista.

Jatkotoimet vielä avoinna

Aalto kertoi, että liittojen työtaistelutoimien maltillisuutta on ihmetelty julkisuudessa ja että syyksi on väitetty jopa sitä, etteivät liitot saisi väkeä liikkeelle. Hänen mukaansa kentän valmius työtaistelutoimiin on kuitenkin koko ajan ollut huomattavasti laajempi kuin toimeenpannut työnseisaukset ja ulosmarssit. Liitot ovat kuluneiden kuukausien aikana jopa ylläpitäneet työrauhaa, kun ne ovat pyrkineet osin hillitsemään kentän tuntoja.

Aalto painotti, että maan hallitukselle on myös aidosti haluttu antaa mahdollisuus muuttaa suuntaa, mutta että kulunut kuukausi on viimeistään tehnyt selväksi, ettei suunnanmuutosta ole luvassa.

– Vetoomuksemme ovat kaikuneet kuuroille korville. Siksi on selvää, että kovemmat toimet ovat tarpeen. Pian voi olla edessä se hetki, kun kentän työtaisteluvalmius mitataan vielä laajemmilla toimilla kuin tähän mennessä.

Aallon mukaan yhteiskunnallisen tilanteen kärjistymistä on entisestään lietsonut se ylimielisyys, jota elinkeinoelämän etujärjestöt ovat osoittaneet toiminnallaan ja sanoillaan. Hän nosti esimerkiksi keskuskauppakamarin toimitusjohtajan Juho Romakkaniemen, joka on muun muassa verrannut työnseisauksia autojen polttamiseen ja haukkunut luottamusmiehiä ”hieman yksinkertaisiksi”.

– Tällaista vihaa suomalaista ammattiyhdistysliikettä kohtaan ei ole kuultu sitten sotien jälkeen.

Aalto viittasi myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n on aloittamaan mainoskampanjaan, jonka ainoa tarkoitus on kehua hallituksen ajamia työelämäheikennyksiä. Hän totesi, että EK:ssa on herännyt pelko siitä, että työntekijät ryhtyvät laajamittaisesti vastustamaan työehtojen ja oikeuksiensa heikennyksiä.

– Rahalla yritetään ostaa yleistä mielipidettä, mutta yritys ei tule onnistumaan. Työpaikoilla on ymmärretty, mistä tässä kaikessa on kyse: työntekijöiden aseman systemaattisesta heikentämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Siksi lakot onnistuvat ja työtaisteluvalmius on korkealla.

Suomi ei ole lakkoherkkä maa

Lakko-oikeuden rajoittamista koskevan kolmikantavalmistelun päätyttyä Aalto halusi kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että maan hallitus aikoo laajentaa ilmoitusaikojen käytön poliittisiin lakkoihin ja tukilakkoihin. Käytännössä ilmoitus olisi tehtävä viimeistään seitsemän päivää ennen työnseisauksen aiottua alkamisajankohtaa, ja ilmoitusaikojen rikkomisesta seuraisi ammattiliitolle rikosoikeudellinen vastuu.

– Suomi ei ole lakkoherkkä maa, eivätkä poliittiset lakotkaan ole yleisiä. Nyt työtaisteluoikeutta rajoitetaan ennakollisesti ja rajoituksen tehosteeksi otetaan käyttöön rikosoikeudelliset seuraamukset. Maan hallitus toimii näin samalla, kun hallituksen esityksiä vastustavat mielenilmaukset ja työnseisaukset ovat käynnissä, Aalto sanoi.

Hän muistutti, että samaan aikaan pitäisi keskustella myös Suomen uudesta palkkamallista ja totesi, että vaikka Teollisuusliitto on aina valmis keskustelemaan, ennakko-odotukset eivät ole korkealla.

– Jos vain toisella osapuolella on hävittävää, kyse ei ole neuvotteluista, vaan sanelusta, hän kiteytti.

Uhkana kaksien työmarkkinoiden synty

Aalto otti kantaa myös paikalliseen sopimiseen, joka on hänen mukaansa eräänlainen politiikan taikasana, sillä sen avulla voi perustella lähes mitä tahansa. Sitä kritisoivat taas leimataan väistämättä vanhakantaisiksi tai vallanhaluisiksi.

Hän totesi, että järjestäytymättömän kentän sopimusoikeuksien laajentaminen yhdessä työehtosopimuksien edustusjärjestelmien ohittamisen kanssa on aito uhka työehtojen valvonnan ja tason sekä kaksien työmarkkinoiden syntymisen kannalta. Hän piti valtavana riskinä sitä, että ulkomaalainen työvoima työskentelee työehtosopimusten perälautakirjaukset alittaen.

– Lopputuloksena valtaväestön työehdot ja maahanmuuttajien työehdot eriytyvät yleissitovien työehtosopimusten sallimissa paikallisen sopimisen rajoissa. Erityisesti teollisuuden työehtosopimukset ovat riskiryhmää, koska ne pitävät sisällään laajat mahdollisuudet sopia asioista paikallisesti, hän sanoi.

Aalto totesi, että mikäli maan hallituksella olisi viisautta, se keskeyttäisi paikallisen sopimisen kokonaisuuden valmistelun ja jatkaisi työtä vasta, kun vaikutukset ulkomaalaisten työntekijöiden työehtoihin ja harmaaseen talouteen olisi selvitetty, ja keinoista ilmiön torjumiseksi olisi sovittu.