Enemmän kuin numero tilastoissa –
Jäsentutkimus 2020

7. Ihanaa, kun robotti ei soittanut

Monen teollisuusliittolaisen työpaikalla on uutta teknologiaa päivittäisessä työkäytössä. Mobiililaitteilla esimerkiksi seurataan tuotantoprosesseja, tilataan tavaroita ja raportoidaan työn sujumisesta. Robotit ja yksinkertaiset automaatit työskentelevät joko ilman ihmistä, ihmisen ohjaamana tai heidän rinnallaan. Ne voivat myös olla apulaisina työmailla vaikkapa nostamassa, pakkaamassa, maalaamassa, hitsaamassa ja lajittelemassa.

Jäsenkyselyyn vastanneista (N=13 337) selvä enemmistö (91 %) arvioi uuden teknologian vaikuttavan työn tekemiseen jollakin tavoin. Teollisuusliiton naiset ja yli 35-vuotiaat suhtautuvat varautuneemmin uuden teknologian käyttöön työnteossa. Tämä selviää, kun verrataan naisten ja miesten sekä alle ja yli 35-vuotiainen näkemyksiä. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aiemmista kyselytutkimuksista.

Lähes puolet (44 %) vastaajista näkee uuden teknologian kasvattavan tuottavuutta. Suurin osa (60 %) uskoo uuden teknologian vähentävän työnteon fyysistä kuormittavuutta. Reilu kolmannes (37 %) arvioi työturvallisuuden paranevan. Lähes yhtä moni (35 %) katsoo, että uudet vempeleet tekevät työstä aiempaa kiinnostavampaa.

Eroa suhtautumisessa uuteen teknologiaan löytyy selvästi nuorten ja vanhempien teollisuusliittolaisten välillä. Alle 35-vuotiaat (n=3 009) suhtautuvat selvästi myönteisemmin uuteen teknologiaan kuin 36–65-vuotiaat (n=10 328). Erityisesti kyselyyn vastanneet nuoret arvioivat digitalisaation myötä, että työstä tulee kiinnostavampaa, tuottavuus kasvaa ja vähentää työn fyysistä kuormittavuutta. Toisaalta viidesosa (20 %) nuorista näkee uuden teknologian myös kasvattavan työn henkistä kuormittavuutta.

Noin neljännes vastaajista suhtautuu kriittisemmin uusiin digituuliin. Kehityshän voi johtaa työntekijän kannalta vähemmän mukaviin lopputuloksiin: osa arvioi digitalisaation kiristävän työtahtia (25 %) tai työnteon hidastuvan toimintahäiriöiden vuoksi (26 %). Näissä epäilyissä on siemenensä: älylaite voi määrittää työnteon tahtia ja mitata työntekijän suoriutumista työstään, kuten kellokalle ennen muinoin. Toimintahäiriöt voivat seisauttaa koko tuotantoprosessin, jos digilaitteet hyytyvät sähköhäiriöihin tai ohjelmiston tökkivät.

Naiset epäilevämpiä

Jäsenkyselyssä on jälkiä hienoisesta pelosta digilaitteita ja teknologiaa kohtaan. Tämä ilmenee siten, ettei joko osaa tai halua osata käyttää uusia teknologioita eikä näe niissä mitään hyvää. Kautta historian on teknologisten vallankumousten yhteydessä tunnettu epäilystä ja ryhdytty vastahankaan. Syynä on ollut yleensä pelko oman työn menettämisestä. Tulevaisuuden huolenaiheista kysyttäessä kuitenkin vain harva (2 %) oli huolissaan digitalisaatiosta ja robotisaatiosta. Hieman useampi (5 %) pelkää kuitenkin töiden loppuvan automaation seurauksesta.

Työn uudelleen organisointi ja tietoteknistyminen on vienyt jo monelta työntekijältä hommat. Tämä näkyy joillakin aloilla vahvemmin kuin toisilla. Siksi moni voi ajatella, kuten tämän luvun otsikossa lainattu naisjäsen: ”Ihanaa, kun robotti ei soittanut” (N 1965 erityis). Osa on päättänyt kouluttautua uudelleen aloille, joissa muutos ei näy yhtä vahvasti. Uuteen ammattiin opiskeleva naisjäsen kertoo: ”Tällä alalla on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa töitä, tätä eivät pysty robotit tekemään” (N 1962 tekno).

Kyse nihkeään suhtautumiseen voi kummuta siis omasta työkokemuksesta. Naiset työskentelevät teollisuuden työpaikoilla miehiä yleisemmin suorittavissa työtehtävissä. Niissä työn vaativuus- ja palkkataso ovat matalampia. Tuotantolinjalla työtoverina voi olla tuotantoautomaatti tai -robotti.

Jäsenkyselyssä löytyy selvä ero miesten ja naisten välillä, kun kysytään työtehtävien tekoon liittyviä näkemyksiä. Naisista kolmasosa (32 %) ja miehistä neljäsosa (24 %) arvioi toimintahäiriöiden hidastavan töitä, jos käytössä on uutta teknologiaa. Puuteollisuudessa työskentelevistä naisista reilu kolmasosa (37 %) arvioi näin; alan miehistä vain reilu neljännes (27 %).

Miehet suhtautuvat tekniikkaan ja teknologiaan ylipäätään naisia myönteisemmin. Lähes puolet miehistä vastaa, että uusi teknologia kasvattaa tuottavuutta (46 %). Kolmasosan mielestä se tekee työstä kiinnostavampaa (37 %) ja parantaa työturvallisuutta (41 %).

Naisten arviot samoihin väittämiin ovat prosenteissa selvästi alhaisempia. Yli kolmannes (37 %) naisista arvioi, että tuottavuus kasvaa. Reilu neljäsosa naisjäsenistä ajattelee työn tulevan kiinnostavammaksi (27 %) ja työturvallisuuden paranevan (28 %).

Arviot uuden teknologian käytöstä työpaikoilla iän ja sukupuolen mukaan (N= 13 337)

*Tuottavuus kertoo, kuinka paljon henkilöstö tuottaa tavaroita tai palveluksia tunnissa tai vuodessa. Usein tuotannon määrän sijasta tarkastellaan tuotettujen tavaroiden ja palvelusten arvoa (arvonlisää). Arvonlisäys taas tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä tuotantoyksikön tuotoksesta välituotteet (tavarat ja palvelut), joita on käytetty tuotannossa. (Ks. Teollisuusliiton TES-avain 2019.)

Kilpailukyky kasvaa investoimalla työntekijöiden osaamiseen

Tuottavuuden kasvaminen on selvästi yksi uuden teknologian myönteisimmistä seurauksista. Kun jäsenkyselyn tuloksia tarkastelee Teollisuusliiton sektorijaon mukaisesti, tulos on mielenkiintoinen. Kaikkein yleisimmin uuden teknologian ja tuottavuuden kasvun suhteeseen uskovat teknologiasektorin sopimusaloilla työskentelevät miehet.

Teknologiasektorin miesjäsenistä (n=5 627) peräti puolet (49 %) aavistelee tuottavuuden ja osaamisen välillä olevan jonkinlaisen yhteyden. He myös kouluttautuvat yleisimmin. Esimerkiksi opintovapaalla oleva miesjäsen kokee panostavansa osaamiseensa: ”Kun olen valmistunut voin hyödyntää uusia asioita kuten robotiikkaa ja 3D-tuotantoa. Niitä ei 30 vuotta sitten vielä ollut, kun kävin koulua” (M 1971 tekno).

Myös muilla sektoreilla tulos on samansuuntainen. Puutuotesektorin miesvastaajista (n=1 581) näin ajattelee lähes yhtä moni (45 %). Kemian (n=1 897) ja erityisalojen sektorilla (n=857) työskentelevistä liiton miehistä näin arvioi erittäin moni (42 %). Omasta innostaan opiskella kertoo kolmikymppinen jäsen seuraavasti: ”Kiinnostavaksi opinnot tekee jatkuvasti kehittyvä IT-ala ja teknologiat” (N 1988 kemia).

Yhtä lailla vastausvaihtoehto ”tekee työstä aiempaa kiinnostavampaa” nostaa esiin miesten teknologiainnostuksen. Etenkin teknologiasektorin miehet (40 %) kokevat, että työn kiinnostavuus lisääntyy. Muiden sektorien miesvastaajien osuus on hieman pienempi (35 %). Naisten vastauksissa työn kiinnostavuus saa noin 10 prosenttia alemman suosion, alasta riippumatta.

Aikaisemmissa Teollisuusliiton tekemissä kyselyissä on selvinnyt, että digi-investointeja tekevät yritykset panostavat myös inhimilliseen pääomaan. Toisin sanottuna, nämä yritykset kouluttavat ja ylläpitävät työntekijöittensä osaamista. Uudesta teknologiasta ei saa hyötyjä irti ilman, että työntekijöiden osaamista kerrytettäisiin ja pidettäisiin ajan tasalla.

Jäsenkyselyn uutta teknologiaa koskevassa kysymyspatteristossa ei ilmennyt ”lisää työnantajan järjestämää koulutusta” -vastausvaihtoehdon kohdalla eroja alojen välillä. Vastaajista joka neljäs (25 %) ajatteli näin. Eroa löytyi kuitenkin sukupuolten välillä: näin arvioi tapahtuvan miehistä neljäsosa (26 %) ja naisista viidesosa (22 %).

Digi-investoinnissa eli panostamisessa älykkäisiin robotteihin ja automaatteihin ja osaaviin työntekijöihin on loppukädessä kyse kilpailukyvystä. Tuotantorobotit ja automaatio parantavat monen niihin panostaneen yrityksen kilpailukykyä. Kovin kilpailluilla globaalimarkkinoilla pärjää vain, jos tuotteet ja tuotantomenetelmät ovat huipputasoa. Pärjääminen taas tarkoittaa työtä teollisuusliittolaisille.

Työehtojen heikkeneminen ja työn riittävyys huolettavat

Jäsenkyselyssä pyydettiin vastaajia miettimää omaa tulevaisuuttaan ja työuraansa siltä kantilta, mistä on huolissaan. Kysymys oli kaksivaiheinen, ja molemmissa vaiheissa vaihtoehdot annettiin valmiina. Molemmissa vaiheissa pyydettiin valitsemaan se vastausvaihtoehto, joka huolestuttaa eniten.

Kyselyn tulokset ovat hyvin selvät. Työehtojen heikkeneminen (44 %) ja huoli työn riittävyydestä (29 %) mietityttävät teollisuusliittolaisia eniten. Kolmanneksi eniten huolta aiheuttavat globaalit muutokset (12 %). Prosenttiosuudet on laskettu suhteessa koko vastaajamäärään (N=13 421).

Vähemmän mietitään huolestuneina työnteon muutoksia (9 %) ja sitä, riittääkö osaaminen (6 %). Työnteon muutoksissa hankalaksi koetetaan yhtä hankaliksi työajan pituuteen ja epäsäännöllisiin työaikoihin liittyvät kysymykset (4 %) ja työn vaativuuden lisääntyminen (4 %). Vähemmän mietityttää työn digitalisoituminen (2 %).

Kaikkein vähiten kannetaan huolta osaamisen riittävyydestä (6 %). Luottamusta siis löytyy osaamisen kehittämiseen ja sen ylläpitoon. Yöunia vaivaavat melko vähän huoli henkilökohtaisista taidoista (3 %), ammatillisessa koulutuksessa (2 %) tai työssä (1 %) opitut taidot.

Seuraavassa avataan tarkemmin kolmen eniten huolestuttavan teeman sisältöjä. Samalla selviää, ketkä erityisesti kantavat huolta näistä omaan toimeentulonsa tulevaisuuteen liittyvistä muutoksista.

1. Työehtojen heikkeneminen (44 %)

Eniten teollisuusliittolaisia huolestuttaa työehtojen heikkeneminen (n=6 003). Tästä ovat huolissaan erityisesti keski-ikäiset miesjäsenet. Huolestuneista monella on ammatillinen jatkotutkinto. He ovat Teollisuusliittoon vahvasti kiinnittynyttä ydinjäsenistöä. Sektoreittain tarkasteltuna huolestuneimpia ovat puuteollisuuden työntekijät, joista yli puolet kantaa tästä huolta. Myös useat pidemmällä sairauslomalla olevat miettivät työehtojen heikkenemistä uhkana.

Matala palkkataso huolestuttaa työehtojen heikkenemisessä eniten. Erityisesti puutuotesektorilla työskenteleviä tämä mietityttää. Myös ne jäsenet, joilla ei jää ansioista mitään säästöön, kantavat palkkatason alhaisuudesta yleisesti huolta. Työsuhteiden epävarmuudesta ovat huolissaan erityisesti työttömänä olevat jäsenet ja määräaikaisilla työsuhteilla työskentelevät. Alle 36-vuotiaita nuoria tämä ei erityisesti huoleta, heistä vajaa kymmenesosa nostaa asian ykköshuolenaiheekseen.

2. Työn riittävyys (29 %)

Kolmasosa vastaajista (n=3 913) on eniten huolissaan siitä, riittääkö työ. Erityisesti lomautettuna tai työttömänä vastaushetkellä olevat kokevat huolta työn ja toimeentulon riittävyydestä. Huolestuneet ovat tyypillisemmin määräaikaisilla työsuhteilla työskenteleviä. He kokevat kuuluvansa prekariaattiin tai eivät osaa sanoa, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat ylipäätään. Työn riittävyys huolestuttaa kaikkein eniten naisia ja niitä jäseniä, joilla ei ole ammatillista koulutusta.

Vajaa viidesosa vastaajista kantaa huolta siitä, löytyykö työtä kotipaikkakunnalla. Tämän vastausvaihtoehdon valinneet ovat tyypillisimmin lomautettuna tai työttömänä olevia. Sektoreittain tarkasteltuna työn riittävyys huolestuttaa eniten erityisalojen sektorin aloilla työskenteleviä.

3. Globaalit muutokset (12 %)

Reilu kymmenesosa vastaajista (n=1 669) on valinnut päähuolenaiheekseen globaalit muutokset. Näistä eniten huolestuttaa ilmastonmuutos ja maahanmuutto, ei niinkään automaatio, robotisaatio ja tekoäly. Globaalimuutoksista huolta kantavat ovat tyypillisimmin nuoria miehiä. He ovat keskimäärin koulutetumpia kuin muut jäsenkyselyyn vastanneet. Tämän vastausvaihtoehdon suurimmaksi huolenaiheekseen valinneiden ryhmä on selvästi jakautunut kahtia. He kokevat kuuluvansa joko keskiluokkaan tai eivät koe omakseen mitään yhteiskuntaluokkaa.

Tulevaisuus on tekijämiesten ja tekijänaisten

Tulevaisuus siis huolestuttaa, mutta ymmärrys muutoksista voi innostaa opiskeluun ja itsensä kehittämiseen. Samalla oma asema työmarkkinoilla vahvistuu. Jäsentutkimuksen toteutushetkellä päätoimisesti opiskeli 349 teollisuusliittolaista. Motivaatio ja osaamisen vahvistaminen on monella kova:

Osa jäsenistä opiskelee uutta tutkintoa, osa vaihtaa alaa joko työllisyys- ja terveyssyistä tai ihan vain omasta kiinnostuksesta. Muutamat lisäkouluttavat itseään, kuten seuraava kolmikymppinen jäsen: ”Olen suorittamassa hitsauspätevyyksiä ja jos saan pätevyyden läpi, se palkitsee mieltä” (M 1985 tekno). Opintoja suorittavat kaikenikäiset mies- ja naisjäsenet, yleisimmin kuitenkin teknologiasektorin aloilla työskentelevät.

Mielekkäintä teollisuusliittolaisille ovat työharjoittelut ja työssäoppimisjaksot, jolloin pääsee käytännössä kokeilemaan alan töitä. Motivaatio opiskella on monelle juuri työnteon käytännössä: ”Näkee oman käden jäljen” (M 2002 tekno), ”kädentaitojen kehittyminen” (M 1975 kemia), ”käytännönläheisyys” (M 1986 tekno) ja ”vähän hiertää kirjallinen osuus, kun olen enemmän tekijämies” (M 1988 tekno).

Etenkin lähiopetusta toivotaan olevan ammatillisissa opinnoissa enemmän. Osa kokee opinnot sekaviksi. ”Saa tehdä aika vapaasti, toisaalta ei ole kyllä sitä opetustakaan. Huomattavasti nopeammin saataisiin ihmisiä työelämään, jos olisi kunnon opetusta ja riittävästi opettajia. Itsellä ei niinkään ongelmia, koska tehnyt vastaavia juttuja, mutta kyllä monella opiskelukaverilla on isoja vaikeuksia saada tutkinto suoritettua” (M 1976 tekno).

Puolet (49 %) päätoimisesti opiskelevista on teknologiasektorilta, ja heistä monen opinnot liittyvätkin metalliteollisuuden aloihin. Tavallisimmin opiskellaan kone- ja tuotantotekniikkaa sekä tieto- ja tietoliikennetekniikka. Vahva kiinnostus näkyy jäsenten vastauksissa: