Tavallisen työntekijän mielipiteellä on väliä

8. Tavallisen työntekijän mielipiteellä on väliä

Työväestön tulevaisuus on melkein aina ollut epävarmaa. Erilaiset teolliset murrokset ovat muuttaneet työntekoa ja työnjakoa, ja leivästä on kampailtu. Viimeisen 50 vuoden aikana on tilanne monimutkaistunut. Palkkatyötä tekevä työväenluokka on keskiluokkaistunut ja työtehtävät osin muuttuneet toimihenkilö- ja palvelutöiksi.

Perinteisesti työväenluokkainen itsearvontunne on ollut kiinni palkkatyönteossa. Omassa ammatissa, ammattialassa, työn vaativuudessa ja sen arvostuksessa. Vanhempi miesjäsen kertoo Teollisuusliiton jäsentutkimuksessa olevansa ”tavallinen pulliainen”, ja hänestä työväen arvostus näkyy juuri raskaasta työstä maksetun korvauksen suuruudessa:

”Palkankorotukset pitäisi olla huomattavasti suurempia. Mehän ne työt tehdään siä paskan, melun, huonon ilman, kamalien työasentojen kanssa. Ylipäätänsä mitä raskaampi työ sen vähempi arvostusta.” (M 1972 tekno).

Siinäpä se. Tavallinen pulliainen näkee työläisen arvostuksen palkassa. On paha mennä sanomaan kansanmiehelle, että hänen luokkakokemustaan ei määrittäisi tulot. Mutta jos ajattelee asiaa laajemmin, niin eivät tulot yksistään. Nimittäin vielä vahvemmin määrittävät luokka-asemaa omistussuhteet ja työelämän erilaiset valtasuhteet. Tämän on professori Harri Melin todennut luokkayhteiskuntaa tutkiessaan.

Vuosikymmenten ajan työväenluokkaiset ja keskiluokkaiset palkansaajat on eroteltu sinihaalari- ja valkokaulusväkeen. Erot ovat tulleet näkyviin taloudellisesti, sosiaalisesti ja myös poliittisesti. Tällä hetkellä suomalaisten luokkakuva näyttää seuraavalta Melinin mukaan: noin puolet suomalaista kuuluu palkkatyöläiskeskiluokkaan, runsas 37 prosenttia työväenluokkaan ja 14 prosenttia yrittäjiin. Lisäksi luokkayhteiskuntaan on ilmaantunut prekariaatti, jota yhdistää lähinnä työn ja toimeentulon epävarmuus.

Teollisuusliiton jäsentutkimus tekee näkyväksi näitä luokkayhteiskunnan muutoksia. Kyselyn vastaajista (N=13 421) selvä enemmistö (88 %) tietää paikkansa luokkayhteiskunnassa. Työväenluokkaan samastuu reilusti yli puolet (68 %) ja keskiluokkaan joka kuudes (17 %). Silpputyötä tekevään prekariaattiin kokee kuuluvansa melko harva (3 %).

Reilu kymmenesosa (12 %) ei halua tai ei osaa paikantaa itseään luokkayhteiskunnassa. Jäsenkyselyyn vastanneista moni joko ei tunne kuuluvansa (4 %) tai ei osaa määritellä kuuluvansa (8 %) johonkin yhteiskuntaluokkaan. Erityisesti työttömänä olevat (10 %) eivät osaa sanoa, tai jos osaavat, niin he samastuvat muita yleisemmin silpputyötä tekevään uusköyhälistöön. Tämä voi kertoa myös työväestön itseymmärryksestä, jossa työnteko on oman arvon mitta.

Eroa luokka-asemoitumisissa löytyy myös ikäluokittain ja sukupuolittain. Työväenluokkaan kuuluvat ovat tyypillisemmin yli 36-vuotiaita miehiä ja naisia. Erityisesti alle 36-vuotiaat miehet eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteiskuntaluokkaan. Puolestaan nuoremmat naiset eivät osaa sanoa, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat.

Äänestäminen ja yhteiskunnallinen kiinnostus

”Äänestäminen on aina hyvästä. En tosin ymmärrä mitään politiikasta, joten en osaa ottaa kantaa mihinkään.” (N 2000 tekno)

”Viime vaalikaudella opin sen, ettei se näin työläisenä ole ihan sama kenelle äänensä antaa. Aina olen äänestänyt, kun siihen on ollut mahdollisuus. Puolueista minulla on omat mielipiteeni, jotka ovat muuttuneet aikojen saatossa.” (M 1989 kemia)

Äänestämisaktiivisuus riippuu vaaleista ja vaalivuodesta. Viimeisimpien vaalien koko maata koskevat äänestysprosentit ovat: europarlamenttivaalit 42,7 prosenttia (2019), kuntavaalit 58,9 prosenttia (2017), presidentinvaalit 69,9 prosenttia (2018). Viimeisin eli vuoden 2019 eduskuntavaaleissa äänestysprosentti oli 72,1.

Teollisuusliiton jäsentutkimukseen vastanneista äänesti 79,1 prosenttia vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Jäsentutkimukseen vastanneista äänioikeuttaan ei käyttänyt joka kuudes (15,6 %). Jotkut jäsenistä eivät halunneet kertoa (2,8 %) tai muistaneet (2,5 %) äänestivätkö. Yleisempää äänestysaktiivisuutta kyselyssä mitattiin kysymällä ylipäätään äänen antamisesta eduskuntavaaleissa. Vastanneista enemmistö (69 %) äänestää niissä aina.

Vaaleihin suhtaudutaan myönteisesti: ”Tavallisen työntekijän mielipiteellä on väliä” (N 1988 puu), ”Demokratia on hyvä asia” (M 1973 tekno) ja ”Kyllä jokainen ääni ratkaisee” (M 1964 kemia). Äänestäminen koetaan kansalaisoikeutena ja kansalaisvelvollisuutena. ”Miten muuten voi vaikuttaa?” (M 1964 puu), kommentoi viisikymppinen jäsen.

Toinen viisikymppinen vastaa, että äänestämisen lisäksi osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun itse: ”Kirjoittelen netissä mielipiteitäni ajankohtaisiin kysymyksiin ja mitä tulee äänestämiseen, käyn. Eli tavallaan pyrin ja vaikutan mahdollisuuksieni mukaan asioihin. Se, onko niillä mitään vaikutusta yhteiskunnallisesti, onkin jo toinen juttu” (M 1961 tekno). Demokratia on muutakin kuin äänestämistä, ja siksi kansalaisia ja jäseniä on hyvää kuulla ja kuunnella muulloinkin kuin vaalien alla.

Monen mielestä äänestämättä jättäminen on typerää. Silloin ei nähdä olevan myöskään oikeutta valittaa yhteisten asioiden hoitamisesta eli vaalituloksen pohjalta harjoitetusta politiikasta. Yksi jäsenistä pohtiikin äänestysaktiivisuuden kasvun seurauksia: ”Jos kaikki nukkuvat äänestäisivät, voisi vaalien tulos olla melko mielenkiintoinen” (M 1979 tekno). Nimenomaan. Nukkumisen syitä on monia: kun yksi unohtaa, ei välitä tai ei löydä sopivaa ehdokasta, toinen on pettynyt koko systeemiin tai jättää äänestämättä protestiksi.

Yhtä lailla äänestämisen syitä on monia. Puolue- ja henkilövalinta vaikuttavat, kuten myös kulloisetkin vaalit. Tietyn puolueen tai ehdokkaan suoran kannatuksen lisäksi voi äänestää jotakin vastaan: ”Jokainen annettu ääni voi olla pois persuilta, kokoomukselta ja kepulta” (M 1987 tekno) ja ”Sipilän hallitus muistutti kaikille, ketä kannattaa äänestää. SDP” (M 1972 kemia).

Jäsenkyselyssä tiedusteltiin yleisesti sitä, äänestääkö ja millä asenteella äänestää. Kysymykseen vastasivat ne, jotka ylipäätään käyttävät vaaleissa äänioikeuttaan. Tulokset ovat erittäin mielenkiintoisia, sillä ne osoittavat äänestyskäyttäytymisen olevan monimuotoista.

Kaikkein eniten vastaajista löytyy liikkuvia äänestäjiä (41 %). Tämä tarkoittaa sitä, että he vaihtavat puoluetta eri vaaleissa. Toisin sanottuna he pyrkivät valitsemaan kussakin vaalissa itselleen sopivimman ehdokkaan. Tällaista optimointia voi harjoittaa vaaliuurnilla vaikkapa näin: ”Kuntavaaleissa äänestän enemmän minun asioitani ajavaa ehdokasta. Muuten SDP” (M 1982 kemia). Liikkuvia äänestäjiä on vähiten (39 %) heissä, jotka kokevat kuuluvansa työväenluokkaan.

Toiseksi yleisintä (31 %) jäsenten keskuudessa on äänestää aina samaa puoluetta. Tällöin ollaan puolueuskollisia. Kiinnittyminen yhteen puolueeseen ei edellytä puoluejäsenyyttä, vaan aatteet, harjoitettu politiikka, sopiva ehdokas tai tottumus tai jokin muu syy saa toimimaan näin. Jäsentutkimukseen osallistuneista vain pieni osa (5 %) oli minkään puolueen jäsen. Puoluekurista harmistunut tekee valintansa tarkkaan: ”Äänestän ehdokasta, jonka puoluelinja on arvojeni mukainen” (N 1969 tekno). Työväenluokkaan kuuluvat ovat puolueuskollisimpia (33 %).

Ehdokasuskollisia äänestäjiä on viidesosa (21 %) jäsenkyselyyn vastanneista. Heidän ehdokkaansa on tuttu työpaikalta, torilta tai mediasta, sellainen, jolle haluaa äänensä antaa syystä tai toisesta. Vaikkei Väyrysen nimeä jäsentutkimuksen tuloksista löydy, niin Paavolla on ikiuskolliset kannattajansa. Puoluetakkiaan vaihtaneita on julkisuudessa muitakin, esimerkiksi edesmennyt Jörn Donner ehti olla kolmen eri puolueen valittuna ehdokkaana. Ehdokasuskollisuus ei näytä riippuvan luokkaorientaatiosta.

Satunnaisia äänestäjiä on vähän (5 %). He äänestävät vain joskus riippuen vaaleista. Satunnaiset äänestäjät ovat tavallisimmin heitä (11 %), jotka eivät osaa sanoa, mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluvat. Vielä harvempi (2 %) tunnustautuu protestoivaksi äänestäjäksi. Tyhjää lappua ei jätetä, eikä Aku Ankalle ääniä juurikaan anneta. Perinteisiin puolueisiin pettynyt toteaakin, että hän on ”äänestänyt protestiksi perussuomalaisia” (M 1964 erityis). Protestoivia on eniten heissä, jotka kokevat olevansa prekariaattia.

Ammattiyhdistystoiminta on politiikkaa

Suomalainen puoluekenttä on monimuotoistunut, ja tutkijoiden mukaan se muuntuu ja muokkautuu edelleen. Tämä on havaittu myös jäsenkentällä: ”Mielestäni puoluepolitiikka on jonkinlaisessa murroksessa ja kaipaankin uudistuneempaa yhteisten asioiden hoitamista. Jotenkin ummehtunutta ja vanhankantaista vastakkainasettelua on nykyinen toimintamalli” (M 1961 puu).

SDP:n ja vasemmistoliiton lisäksi perussuomalaiset saavat kannatusta Teollisuusliiton jäsenten keskuudessa. Liikkuvat äänestäjät harkitsevat ja tekevät päätöksensä näiden kolmen puolueen ehdokkaiden välillä. Toki muitakin puolueita vilahtelee vastauksissa, mutta harvemmin siinä muodossa, että niiden politiikalle osoitettaisiin omaa kannatusta.

Lopulliseen äänestyspäätökseen näyttäisi liikkuvien äänestäjien kohdalla vaikuttavan pitkälti se, minkälaista työväenpolitiikkaa puolue ajaa. Otetaanko siinä huomioon duunareiden mielipiteet ja mielenmaisemat. Jotkut kokevat, että heidän asioitaan ei aja enää kukaan: ”Työtätekeviä ei edusta enää mikään puolue” (M 1977 tekno) ja ”Ei ole mitään työväen puoluetta” (M 1982 tekno). Tämä kertoo myös työväenluokan taloudellisesta, sosiaalisesta ja poliittisesta hajautumisesta.

Mitään erillistä kysymystä ei jäsenkyselyssä ollut siitä, mitä puoluetta kannattaa tai äänestää. Se on kunkin yksityisasia. Sen sijaan avovastauksia saatiin runsaasti kysymykseen ”Mitä ylipäätään ajattelet järjestöistä, puolueista ja äänestämisestä? Koetko voivasi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin?”. Kaikkiaan 4 657 jäsenen vastauksessa kerrotaan viljalti omista puolue- ja ay-poliittisista näkemyksistä.

Osa jäsenistä tunnistaa vasemmistolaisten työväenpuolueiden ajavan heidän asioitaan, jotkut taas ovat pettyneitä ja etsivät vaihtoehtoa oikealta. Näkemykset hajautuvat:

”SDP tai vasemmistoliitto. On aina ollut kantani.” (M 1963 tekno)

”Politiikka on tärkeä vaikuttamistapa. Ellei olisi sosiaalidemokraatteja ja vasemmistoa palkkaus- ja työehtoasiat olisivat vielä nykyistäkin surkeammin.” (N 1968 erityis)

”Miksi SDP ei ole enää duunarin puolue? Miksi demarit muistavat duunaria ainoastaan puheissa, mutta ei teoissa? Onko näin, että persut on tämän päivä demari?” (M 1980 tekno)

”Perussuomalaiset paras. Vihervassareista pelkkää harmia kaikille.” (M 1969 kemia)

”En ymmärrä perussuomalaisia.” (M 1965 tekno)

Teollisuusliiton ja puoluepolitiikan väliset kytkökset puoluepolitiikka nostetaan esiin mielipidetasoa mittaavalla kysymyksellä. Kyselystä löytyy väittämä, jossa jäsenten näkemystä haetaan kahden vaihtoehdon avulla. Enemmistö (74 %) jäsenkyselyn vastaajista kannattaa vaihtoehtoa ”Liiton toiminnan tulisi olla puolueista riippumatonta”. Toinen vaihtoehto ”Puoluepolitiikka kuuluu liiton toimintaan” saa kannatusta neljäsosalta (26 %) jäsenkyselyn vastaajista. Vaikka puoluepolitiikan ei moni mielläkään kuuluvan ammattiyhdistystoimintaan, on sille useampia syitä.

Historiallisena syynä on se, että työväenliikkeellä ja ammattiyhdistysliikkeellä on yhteinen aateperintö ja yhteiset ”viholliset”. Ammattiyhdistysliike aina ollut osa poliittista työväenliikettä, ja niihin voi Suomessa liittyä vapaasti kansalaisyhteiskunnan periaatteiden mukaisesti. Puoluepolitiikan läsnäolo kertoo poliittisista kamppailuista, joilla määritellään ammattiyhdistystoiminnan suuntaa.

Ammattiyhdistystoiminta on työmarkkinapolitiikkaa, jolla ajetaan työntekijöiden intressejä. Kuten Teollisuusliiton säännöissä (2 §) todetaan: ”Jäsenistön yhteistoiminnan avulla liitto parantaa ja puolustaa työ- ja palkkaehtoja, taloudellisia, sosiaalisia ja oikeudellisia etuja sekä toimii palkansaajien yhteiskunnallisen aseman, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi.” Eikä näitä tavoitteita saavuteta helpolla, vaan ammattiyhdistystoiminta on kova laji: työehtosopimusten solmimista, palkkaneuvotteluja, lomista ja muista vapaasta sopimista ja työsopimusriitojen selvittelyä muun muassa.

Lisäksi puoluepoliittiset kytkökset liittyvät toimijoihin, niihin innokkaisiin henkilöihin, jotka toimivat järjestöaktiiveina monessa yhdistyksessä. Ylipäätään ammattiyhdistystoiminta on itsessäänkin politiikkaa eli yhteisten asioiden hoitamista. Yhteisten asioiden hoitaminen vaatii ryhmäytymistä, sillä politiikka ei ole soololaji.

Teollisuusliiton ryhmätoiminta

Teollisuusliitossa poliittisia ryhmiä on kaksi. Teollisuusdemarien ryhmä mainostaa olevansa ”vahvin ja suurin”. Ryhmä kertoo tarjoavansa ”teollisuuden duunarille väylän parantaa työ- ja palkkaehtojaan sekä yhteiskunnallista asemaansa”. Vasemmistoliittolainen Teollisuuden Vaikuttajat mainostaa olevansa ”Teollisuusliiton vasemmiston ja sitoutumattomien vaaliliitto, joka toimii jäsenten edunvalvonnan parantamiseksi ja tasavertaisen yhteiskunnan edistämiseksi”.

Teollisuusliiton vuonna 2018 muodostaneiden liittojen historiasta tunnetaan ankaria poliittisia valtataisteluja, joissa ammattiliiton sisäisestä vallasta ovat kamppailleet keskenään niin demarit, vassarit, kommarit, taistolaiset kuin monet muutkin vasemmistopoliittiset ryhmät. Poliittista kamppailua on käyty ja käydään työpaikoilla, luottamusmiesvaaleissa, liittovaltuustoehdokkaitten valinnassa, liittovaltuustossa ja puheenjohtajistoa valittaessa sekä monessa muussa tilanteessa. Tietenkin valtakamppailuja käydään poliittisten ryhmien sisällä – ei vain niiden välillä.

Aktiivisuus kasautuu

Työväenliikkeen keskeiset ja innokkaimmat toimijat ovat järjestöaktiiveja. He ovat mukana monessa. Tällöin puhutaan aktiivisuuden kasautumisesta, joka on nähtävissä erityisesti luottamushenkilöiden kohdalla. Jäsenkyselyyn vastaajista vain pieni osa (5 %) on puolueiden jäseniä ja osa puolueaktiiveja. Teollisuusliiton ay-aktiiveiksi tunnustautuu joka kymmenes (10 %) ja järjestöaktiiviksi hieman harvempi (8 %).

Jos poliittinen aktiivisuus kasautuu pienelle osalle jäsenistöä, muut ovat passiivisempia. Jäsenkyselyssä joka kuudes vastaajista (17 %) kertoo, ettei heitä kiinnosta järjestötoiminta. Tavalliseksi rivijäseneksi tunnustautuu reilu kolmannes (37 %).

Teollisuusliiton jäsenkyselyn vastaajista suurin osa (N=13 171) vastasi kysymyksiin, jotka koskivat äänestämistä ja yhteiskunnallista osallistumista. Vastausten avulla voidaan hahmottaa neljä erilaista jäsentyyppiä, jotka on nimetty seuraavasti: aktiivit, osallistujat, seuraajat ja nukkujat.

1. Aktiivit (28 %)

”Kuulun sos.dem. puolueeseen ja olen osallisena kunnallispolitiikassa. Häärään myös vähän siellä ja täällä asioihin vaikuttamassa, miten aika ja mielenkiinto riittää.” (M 1973 tekno)

”Olen itse ollut politiikassa mukana melko voimakkaasti. Äänestää pitää (kaikilla on mielipide). Järjestöt ovat ’rikkaita paikkoja, sielläkin viisastuu’. Siis ole mukana kuvioissa, niin vaikutat.” (M 1961 tekno)

Jäsenkyselyyn vastanneista aktiiveja on reilu neljännes. Aktiivi toimii tai on joskus toiminut luottamustehtävissä. Hän kokee vahvasti kuuluvansa työväenluokkaan. Yhdistystoiminta on hänen toinen nimensä, sillä hän yleensä toimii muissakin järjestöissä. Aktiivi äänestää vaaleissa ja lyö lukkoon äänestyspäätöksensä hyvissä ajoin. Hän on äänestäjänä puolueuskollinen, jolla aatteet ja puolue menevät ehdokkaan edelle.

2. Osallistujat (28 %)

”Tottakai vaikuttaa asioihin, ketä äänestät ja mitä ne ajattelevat ja saavat aikaan. Seuraan myös jälkikäteen, keitä olen äänestänyt ja kuinka he toimivat.” (M 1990 erityis)

”Enpä juuri koe pystyväni yksin vaikuttamaan. Kannan kuitenkin korteni kekoon ja käytän äänioikeuttani.” (N 1987 tekno)

Osallistujia on jäsenkyselyyn vastanneista reilu neljännes. Todennäköisemmin hän on naisjäsen ja kolmikymppinen, joka tuntee kuuluvansa työväenluokkaan. Osallistuja on jossakin määrin kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja järjestötoiminnasta, mutta voi hyvinkin aktivoitua. Hän seuraa liiton viestintää ja äänestää vaaleissa. Äänestyskäyttäytymiseltään hän on tavallisimmin liikkuva äänestäjä, joka sinetöi valintansa vasta lähellä vaaleja.

3. Seuraajat (21 %)

”Olen enemmänkin poliittisten asioiden sivusta seuraaja. En koe henkilökohtaisesti tarvetta syventyä niihin enempää, kun pää menee sekaisin pelkästään.” (M 1986 tekno)

”En koe voivani vaikuttaa paljoakaan. Ääneni on pisara meressä. Äänestän kuitenkin silloin tällöin. Puolueet tuntuvat usein liian ääripäiltä ideologioiltaan, enkä oikein edes tiedä enää, mikä puolue edustaisi omaa kantaani.” (N 1989 tekno)

Seuraajia on jäsenkyselyn vastaajista viidesosa. Seuraajaa ei minkäänlainen järjestötoiminta erityisemmin kiinnosta. Hän kokee kuuluvansa työväenluokkaan, mutta seuraa yhteiskunnallisia asioita ja liiton viestintää enemmänkin rivijäsenenä. Seuraaja kyllä yleensä äänestää, mutta hän on muita yleisemmin liikkuva äänestäjä eli arpoo puolueiden ja ehdokkaiden välillä.

4. Nukkujat (23 %)

”Yksittäisenä ihmisenä en pysty vaikuttamaan, joten kuulun jatkossakin luultavasti nukkuvien puolueeseen. En seuraa kauhean aktiivisesti politiikkaa muuta kuin netistä ja lehdistä korkeintaan.” (M 1980 tekno)

”Olen totaalisen kiinnostumaton kaikesta politiikasta, järjestöistä, puolueista jne.” (M 1981 puu)

Nukkujia on noin neljäsosa jäsenkyselyyn vastanneista. Todennäköisemmin hän on nuori, alle kolmikymppinen, mutta mukaan mahtuu kaikenikäisiä. Hän voi mieltää kuuluvansa työväenluokkaan, mutta kuitenkin muita yleisemmin ei koe kuuluvansa mihinkään yhteiskuntaluokkaan tai ei osaa sitä määritellä. Nukkujaa eivät yhteiskunnalliset asiat ja järjestöt kiinnosta. Nukkuja on muita yleisemmin henkilökeskeinen äänestäjä, jolla ehdokas on äänestyspäätöksen kohdalla tärkein. Jollei sopivaa löydy, äänestämättä jää.

Ympyräkuvio kertoo jäsenten aktiivisuudesta ja siitä, miten vahvasti jäsenistö kiinnittyy ja osallistuu Teollisuusliiton toimintaan. Mitä innokkaampi on osallistumaan, sitä lähempänä on liiton toiminnallista ydintä. Järjestötoiminnassa vahvimmin mukana ovat aktiivit, joille tuppaa yhteiskunnallinen aktiivisuus kasautumaan. Seuraavalla ”kehällä” ovat osallistujat, jotka seuraavat liiton toimintaa ja äänestävät vaaleissa.

Mitä vähemmän liiton toiminta ja ylipäätään yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, sitä heikommaksi jää kiinnittyminen liiton toimintaan. Seuraajat ja nukkujat ovat rivijäseniä. Seuraajat eivät välttämättä äänestä mutta seuraavat liiton viestintää. ”Ulkokehälle” jäävät nukkujat, joita yhteiskunnallinen toiminta vaalit ja liiton toiminta kiinnostaa kaikkein vähiten.

Ympyräkuvion kehät ovat yhtä paksuja, sillä se on piirretty Teollisuusliiton jäsenkyselyyn osallistuneiden vastausten pohjalta. Todellisuudessa ”sisäkehillä” on selvästi vähemmän jäseniä ja mitä kauemmas ytimestä mennään, sitä paksummat rivijäsenten ”ulommaiset kehät” ovat. Kuvio kertoo siis enemmänkin kiinnittymisestä asetelmana, joka on hahmotettu jäsenkyselyyn saatujen vastausten perustella.

Teollisuusliiton toimintaan kiinnittymistä kuvaavan kuvion ulkopuolelle jäävät ne duunarit, jotka eivät ole liiton jäseniä.

Edustuksellinen demokratia liitossa

Teollisuusliiton jäsenet valitsevat keskuudestaan edustajat liittokokoukseen. Liittokokouksessa valitaan liiton hallitus ja puheenjohtajisto. Alueelliset ammattiosastot ja poliittiset ryhmät ovat näissä valinnoissa keskeisessä asemassa. Systeemi toimii samalla tavoin kuin suomalainen edustuksellinen demokratia muutenkin. Teollisuusliitossa päätösvaltaa käyttää jäsenten valitsema liittovaltuusto, joka on omanlaisensa eduskunta. Puolestaan liiton hallitus vastaa maan hallitusta ja liiton johtoryhmä eduskunnan puhemiehistöä.

Teollisuusliiton päätöksenteko toiminnan ja linjausten osalta noudattaa näin perinteistä järjestödemokratiaa. Seuraavan kerran edustajat valitaan vuonna 2023. Tuolloin myös pidetään Teollisuusliiton ensimmäinen liittokokous. Tällaista systeemiä kutsutaan edustukselliseksi demokratiaksi.

Jäsentutkimushankkeen toteutus

Tekstit: Anu-Hanna Anttila
Valokuvat: Sami Perttilä
Grafiikka: Sole Lätti, Veli-Pekka Heino ja Jonne Kivinen
Sivun toteutus: Jonne Kivinen
Kyselyn toteutus: Anu-Hanna Anttila, Veli-Pekka Heino ja Jukka Saviluoto

Jäsentutkimusta koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttilaan, [email protected]

Palaa Jäsentutkimus 2020 -sivulle