Perusduunari muiden joukossa –
Jäsentutkimus 2023

3. Kaikki löysä on vedetty pois

”Kellon soidessa laskee jalat lattialle ja nousee ylös. Tunti omaa aikaa ja lähtö töihin. Töihin lähdetään, siinä se… Arki ja jaksaminen rutiinia, eteenpäin mennään.” (M 46–55 alkutuotanto)
”Kun tulen töistä kotiin, käyn pesulla tai saunassa, nostan väsyneet jalkani ylöspäin. Miesystävä on tehnyt hyvää ruokaa ja voin valitella hänelle jomotuksiani. Ehkä tv:stäkin tulee jotain viihdyttävää. Tällaiset arjen pikkuasiat saavat rentoutumaan, palautumaan ja jaksamaan taas seuraavaan päivään.” (N yli 55 metalli)

Näin hienosti teollisuusliittolaiset kuvaavat työhön lähtemiseen, kotiin palaamiseen ja omaan aikaan liittyviä toimiaan ja tuntojaan. Teollisuusliiton jäsentutkimukseen vastanneista enemmistö (76 %) kokee, että töihin on mukava mennä. Tämä kertoo työn mielekkyydestä, työssä viihtyvyydestä ja työn imusta, jota edistävät erilaiset työhön liittyvät voimavarat.

Kun työ maittaa ja innostaa, syntyy tulostakin paremmin. Työmotivaatio vaikuttaa myös työntekijän työhyvinvointiin sekä siihen, miten hän suoriutuu työstä ja jaksaa työssään. Työpaikalla hyvä johtaminen, toimiva työnjako ja mukava työporukka edistävät näitä ja motivoivat. Jäsentutkimukseen vastanneista miesjäsenet kokevat työnsä mielekkäämmäksi kuin naiset. Kun tuloksia verrataan edelliseen jäsentutkimukseen, selviää, että työn mielekkyyden kokemisessa ero miesten ja naisten välillä on kasvanut hieman.

Riittävän oman ajan lisäksi on tärkeää se, miten työstä pääsee irti. Kun työasiat eivät pyöri mielessä työajan ulkopuolella, on tilanne tasapainoinen. Jäsenkysely kertoo, että naisjäsenistä neljäsosaa (23 %) työasiat vaivaavat vapaallakin, miehistä näin kokee harvempi (19 %). Myös työaikamuoto vaikuttaa. Vuorotyöntekijät (84 %) jättävät työasiat työpaikalle selvästi yleisemmin kuin päivätyöntekijät (77 %).

Hyvin sujuva työn ja vapaa-ajan rytmittäminen auttaa jaksamaan. Erityisesti 12-tunnin vuorojärjestelmä saa kehuja kaikenikäisiltä jäseniltä. Työtuntien määrä säilyy samana, mutta työt rytmitetään harvemmalle päivälle. Lisäksi työajan joustot tekevät työn ja vapaan yhteensovittamisen monelle sujuvammaksi.

”12 h vuorojärjestelmä on parasta, mitä ihminen voi tehdä. 4 päivää töitä 6 päivää vapaata. Aikaa riittää omille harrastuksille ja perheelle.” (M alle 36 kemia)
”Pitkät vapaat (12 h järjestelmä työssä) auttavat jaksamaan. Vapaat niin, että ehtii vaikka pienellä minilomalla käydä.” (N yli 55 metalli)
”Jouston käyttö/tekeminen todella joustavaa. Pelkkä tieto siitä, että saa mennä vapaasti, vaikuttaa paljon.” (M 36–45 metalli)
”Kun välillä on ollut ongelmia lasten asioiden kanssa, on ollut hyvä, että työnantaja on ymmärtänyt ja mahdollistanut joustoja. Lapset sinällään ovat voimavara, jolla jaksaa.” (M 46–55 metalli)

Työterveyslaitoksen tekemän Miten Suomi voi? -tutkimuksen (2023) tulokset ovat työntekijöiden jaksamisen kannalta huolestuttavia. Työntekijöiden työhyvinvointi on heikentynyt selvästi. Oma työkyky ja työn imu koettiin vähäisemmäksi kuin aiemmin. Tutkimus osoittaa myös, että työikäisistä suomalaisista eniten työuupumusoireista kärsivät naiset, alemman koulutusasteen suorittaneet työntekijät ja alle 36-vuotiaat.

Teollisuusliiton jäsentutkimus kertoo osin samaa tarinaa kuin Miten Suomi voi? -tutkimus – mutta vain osin. Teollisuusliiton kyselyyn vastanneista perusduunareista vain harvalla on mahdollisuus tehdä etätöitä. Teollisuusliiton tutkimusyksikön toteuttamien muiden kyselytutkimusten (2020, 2021 ja 2023) mukaan jäsenistöstä vain viisi prosenttia voi työskennellä etänä. Osittainen etätyön tekeminen tukee parhaiten työhyvinvointia, todetaan Työterveyslaitoksen tutkimuksessa.

Merkkejä työssä uupumisesta löytyy jäsentutkimuksesta. Syinä väsymiseen ovat tehtyjen työtuntien määrä, epämieluisa työ tai työaikamuoto. Perusduunarin jaksamiseen vaikuttaa koettu kiire ja stressi. Jos arjesta katoavat mukavat asiat, ei ole vastapainoa, voi oma hyvinvointi olla vaarassa.

”Työstressi unohtuu kotiin tultaessa ja pieni lapsi pakottaa keskittymään perhearkeen, joten työ ja koti ovat erillään. Se auttaa jaksamaan. Lisäksi tulotaso on verrattain hyvä, joten köyhyyden aiheuttama lamaantuminen on poissa.” (M alle 36 metalli)
”Kai tullut sellainen tunteeton robotti. Oravanpyörä, sitä vaan juostaan ja piitkääään, ennen kuin tulee stop. Elämä menee niin, ettei siitä kerkeä juuri nauttia. Työ ja paljon pieniä lapsia. Ei ole sitä omaa elämää ollenkaan. Se on vaan pakko jaksaa.” (M 46–55 metalli)
”Keikkatyön takia olen viikot pois kotoa. Se on välillä aika rankkaa. Pitää vaan sopeutua eikä stressaa liikoja. Muuten ei keikkatyöstä selviä.” (M yli 55 metalli)

Oma terveys vaikuttaa suoraan työssä suoriutumiseen ja sitä kautta työn imuun. Moni kertoo jäsentutkimuksessa myös omista fyysistä sairauksistaan: yhdellä reistaa kulunut polvi, toisella rikkoutunut olkapää ja kolmannella koko tukiranka kipuilee ilman tuhtia särkylääkitystä. Osalla arjessa jaksamista tukevat psykoterapia ja mielialalääkitys.

Perhe, ystävät ja työporukka nousevat jäsentutkimuksessa tärkeimmiksi jaksamisen tukipuiksi. Sosiaaliset suhteet voivat olla kasvokkaisia tapaamisia kotona, töissä ja vapaa-ajalla. Yhteydenpito kännykän ja sosiaalisen median avulla ovat lisänneet yhteydenpitoa entisestään perheen, suvun, ystävien ja työkavereiden kesken.

Omaan jaksamiseen vaikuttavat vahvasti sosiaaliset suhteet. Yksinäisyys syö elämäniloa, jollei ole läheisiä, ystäviä tai perhettä. Työssäkin voi olla yksinäistä. Osa toivoisi, että muut ottaisivat mukaan työporukkaan, ettei tarvitsisi jöröttää yksin. Tässä ei vaadita keneltäkään mitään mestarikokin taitoja. Resepti on perin yksinkertainen: kun on riittävästi tekemisissä toisten kanssa vapaalla ja työaikana, niin elämä maittaa.

Moni kertoo löytäneensä myös mieluisan elämänkumppanin, jonka kanssa on perhettä ja arki sujuu. Monesti arkea kannattelee oivallus siitä, mikä oikeastaan onkaan tärkeintä. Joten annetaan liitonmiesten kehua läheisiään:

”Elämäni on mahtavaa, kiitos vaimon ja lapsien. Sen jälkeen, kun ymmärsin, että työ ei ole elämässä tärkeintä, niin loppui stressi ja kaikki helpottui.” (M 36–45 metalli)
”Kun on hyvä vaimo kenen kanssa ei tarvitse riidellä, se on paljon.” (M yli 55 puu)
”Kotona kaikki on tosi hyvin vaimon kanssa ja elämä on hienoa. Koen olevani onnekas, kun olen saanut niin hienon elämänkumppanin.” (M yli 55 metalli)
”Lasten läsnäolo saa heti paremmalle mielelle. Eli joka toinen viikko on parempi.” (M 46–55 metalli)

Pitkät työviikot yleistyneet

Teollisuusliittolaiset tekevät aiempaa pidempiä työviikkoja, tämä on ensimmäinen merkittävä muutos jäsentutkimuksessa. Ostovoiman parantamisen lisäksi tähän ajavat työnantaja, jotka ovat ottaneet ”löysät pois” työpaikoilta. Jäsenkyselyssä pyydettiin laskemaan yhteen tavallisen työviikon työmäärät eli päätyön sekä sivu- ja ylitöiden tuntimäärät. Muutos on merkittävä. Yli 40-tuntista viikkoa tekevien osuus on peräti kaksinkertaistunut verrattuna vuoden 2020 jäsentutkimukseen. Muutos on samansuuntainen miehillä ja naisilla sekä kaikissa ikäryhmissä.

Työtunteja tehdään nyt selvästi enemmän kuin kolme vuotta aiemmin. Nyt yli 40 tuntista työviikkoa tekee lähes puolet (45 %) vastaajista, vuonna 2020 tulos oli tästä puolet (23 %). Pitkää viikkoa tekevistä lähes kymmenesosalla (8 %) työviikko on yli 45-tuntinen.

Jäsenkyselyn mukaan nykyistä työmäärää enemmän voisi tehdä yhä useampi liittolainen (61 %). Etenkin alle 36-vuotiaat vastaajista enin osa (70 %) kertoo, että voisi tehdä enemmänkin töitä. Ikääntyminen ja sukupuoli näkyvät toiveessa tehdä pitkää päivää- Yli 55-vuotiaista puolet (50 %) ja naisista melkoinen osuus (43 %) pitää jo nykyistäkin työmääräänsä liian suurena.

Joka kymmenes (10 %) vuorotyötä tekevä työskentelee viikossa yli 45 tuntia. Päivätyötä tekevistä ei läheskään yhtä monella (5 %) työviikko veny pitkäksi. Jäsentutkimuksen mukaan enin osa vuorotyöläisistä (63 %) voisi tehdä nykyistä enemmänkin töitä, päivätyötä tekevistä näin ajatteli hieman harvempi (59 %)

Jäsentutkimukseen vastanneista puolella (46 %) työaikamuoto on vuorotyö. Miehet tekevät vuorotyötä naisia yleisemmin. Kaikkein tyypillisimmin vuorotyöläiset ovat nuorempia miehiä. Jäsentutkimuksesta selviää, että yleisimmin vuorotyötä tehdään mekaanisen metsäteollisuuden (76 %), jakelun (75 %), kaivosalan (74 %), kumiteollisuuden (70 %) ja öljynjalostusteollisuuden (69 %) työpaikoilla. Näistä jakelualalla työ on lisäksi osa-aikatyötä, joten lisätyötä toivotaan tästäkin syystä.

Kun talous on ollut tiukoilla, on työpäiviä venytetty tekemällä päätyön lisäksi ekstratöitä. Esimerkiksi keski-ikäinen nainen kertoo vaihtaneensa hoitoalalta kemianalalle töihin ja hän tekee työkeikkoja ”välillä hoitoalalla pitkien vapaiden aikaan lisätuloja saadakseni.” Vuorotyöläisten lisäksi pitkää päivää painavatkin ne, joilla on jokin sivutyö, useampi työsuhde tai keikkatyötä. Kaikki lisätyöt kasvattavat työtuntien määrää. Työtuntien lisäksi pitkät työmatkat syövät omaa ja perheen aikaa. Tästä enemmän 6. luvussa, jossa kerrotaan myös työn perässä muuttamisesta.

Työn autonomia vähentynyt

Jäsentutkimuksen toinen keskeinen havainto on, että perusduunareiden työn autonomia on vähentynyt kolmessa vuodessa. ”Kaikki löysä on vedetty pois”, näin tilannetta kuvaa keski-ikäinen kemianalalla työskentelevä mies. Työn autonomia tarkoittaa sitä, mihin asioihin voi itse vaikuttaa omassa työssään.

Jäsentutkimukseen vastanneilla eniten mahdollisuuksia vaikuttaa työtehtävien järjestykseen (53 %) ja työtahtiin (52 %). Noin kolmannes kokee voivansa vaikuttaa työaikaan (39 %), työtehtäviin (36 %) ja työn jakamisen tapaan (32 %). Selvästi harvempi (20 %) voi vaikuttaa siihen, kenen kanssa työskentelee. Kuudesosa (17 %) jäsenkyselyn vastaajista kokee, ettei itsellä ole vaikutusmahdollisuuksia mihinkään näistä asioista.

Puutuoteteollisuudessa työskentelevillä on yleisintä kokemus siitä, ettei itsellä ole vaikutusvaltaa omaan työskentelyyn. Neljäsosa mekaanisen metsäteollisuuden jäsenistä (25 %) vastaa näin. Tuotanto sahoilla ja levytehtailla onkin pitkälle automatisoitua. Lähes yhtä yleisesti sama kokemus on teollisuusliittolaisilla, jotka työskentelevät lasitusaloilla (24 %), tekstiilihuollossa (23 %) ja kumiteollisuudessa (22 %). Työn autonomian väheneminen näiltä aloilta ei ole yllätys, sillä monilla tuotantolaitoksilla työt on pitkälti automatisoitu. Tällöin työtahtia määräävät tuotantotavoitteet ja tuotteen kysyntä markkinoilla – ja tietenkin viimekädessä pomo.

Miehet kokevat voivansa vaikuttaa selvästi naisia enemmän työtehtävien järjestykseen ja työtahtiin. Tähän selitys löytyy teollisen tuotantotyön työtehtävien vaativuudesta: omaa ammattikoulutustaan vaativissa työtehtävissä työskentelevät miehet (72 %) selvästi naisia (47 %) yleisemmin. Tässä juuri koulutus ja työura painavat, sillä vaativimmat työtehtävät ovat ammattitaitoa vaativia töitä. Näistä osaamista, kädentaitoja ja ongelmien ratkaisukykyä edellyttävistä töistä maksetaan suorittavaa työtä paremmin.

Perusduunarin töitä tekevistä naisista enemmistö on kouluttautunut ja työskennellyt aivan muilla aloilla kuin nykytyössään. Naisjäsenistä lähes puolet (47 %) työskentelee lomaa koulutustasoaan vähemmän vaativissa työtehtävissä. Heille tarjottava tuotantotyö on enemmänkin suorittavaa työtä esimerkiksi tuotantolinjastolla, jossa työn autonomia on vaativampia töitä vähäisempää. Suorittavassa työssä tuotantotahdin määrää tuotantotavoite ja työtehtävien järjestyksen tuotantoprosessi.

Ikä ei näytä vaikuttavan yhtä vahvasti siihen, mihin asioihin voi omassa työssään vaikuttaa. Oikeastaan vain yli 55-vuotiaiden ikäryhmä kokee muita yleisemmin, että ei voi vaikuttaa siihen, miten työt jaetaan tai kenen kanssa työskennellään.

Jäsentutkimushankkeen toteutus

Tekstit: Anu-Hanna Anttila
Valokuvat: Sami Perttilä
Taulukot ja kuviot: Sole Lätti ja Sami Myllyniemi
Sivun toteutus: Jonne Kivinen
Kyselytutkimuksen toteutus: Anu-Hanna Anttila ja Sami Myllyniemi

Jäsentutkimusta koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttilaan, [email protected].

Palaa Jäsentutkimus 2023 -sivulle