Perusduunari muiden joukossa –
Jäsentutkimus 2023

4. Meillä kaikki kuuluvat liittoon

Teollisuusliittoon liittymisen syitä on monia. Ammattiliitoissa osa jäsenistä on mukana aatteellisista syistä ja pitää toimintaa yhteiskunnallisesti tärkeänä. Moni liittyy ammattiliittoon tavan vuoksi. Osa taas ajattelee enemmän intressejä, mitä etua on ammattiliiton jäsenyydestä. Tällöin suhde liittoon näyttäytyy vakuutena tai asiakkuutena. Näin liitonmiehet ja -naiset vastaavat jäsentutkimuksen kysymykseen, miksi he ovat aikoinaan liittyneet ammattiliittoon:

”Että saa turvaa.” (M 36–45 muu teollisuus)
”Kuuluhan ne herratkin johonkin liittoon. Viimeinen oljenkorsi.” (M 46–55 metalli)
”Oli itsestäänselvyys, että liittoon liitytään heti, kun on mahdollisuus.” (N 46–55 puu)

Professori Kari Teräs (2003) on tutkinut ammattiyhdistystoiminnan verkostoja. Teräs selvittää kollektiivisen toiminnan tarvetta ja sitoutumista ammattiyhdistystoimintaan; kollektiivisella toiminnalla tarkoitetaan ammattiyhdistyskielessä joukkovoimaa. Vaikka Teräksen pohdinta kohdistuu historiaan, ovat kysymykset edelleen perustavanlaatuisia. Teräs kysyy ”milloin ja miksi syntyy kollektiivisen toiminnan tarvetta ja milloin ja miksi ammattiyhdistysliikkeeseen sitoutuminen aktualisoituu?” ja jatkaa:

”Samalla tulee välttämättömäksi etsiä yksilöllisiä ja kollektiivisia tapoja tyydyttää tarpeita ja ajaa intressejä. Ne saattoivat toimia samaan suuntaan kuin liike tai olla ristiriidassa sen ajankohtaisten pyrkimysten kanssa. Voidaan olettaa, että ammattiyhdistysliikkeellä tuskin on aina ollut samankaltainen tai yhtä suuri merkitys ihmisten arkisen toimeentulon kannalta. Yksilöllisen ja kollektiivisen toiminnan välinen suhde on vaihdellut erilaisissa historiallisissa tilanteissa.” (Teräs 2003, 137.)

Jäsentutkimuksen vastauksista selviää, milloin ja miksi ammattiliiton jäseneksi ryhdytään. Jäsenyyden syyt liittyvät usein työtaistelun uhkaan tai johonkin arjen tilanteessa koettuun epäkohtaan tai työelämän epävarmuuteen. Tällaisia tilanteita ovat erilaiset riitatilanteet työnantajan kanssa tai uhka siitä, että joutuu lomautetuksi tai irtisanotuksi.

”Ei noudatettu tessiä ja asiat piti saada kuntoon.” (N 46–55 puu)
”Det blev prat om strejk så då blev det bråttom att komma med i facket så att jag inte skulle bli utan inkomst under strejken.” (M 36–45 puu)
[Tuli puhetta lakosta, joten tuli kiire liittyä liittoon, jotta en olisi jäänyt ilman tuloja lakon aikana.]
”Because I don’t trust my Boss.” (N 36–45 alkutuotanto)
[Koska en luota työnantajaani.]
”Huonon työpaikkakokemuksen jälkeen.” (N alle 36 alkutuotanto)
”Totesin että markkinatilanne menossa niin huonoon suuntaan, että kannattaa varmuuden vuoksi liittyä.” (N alle 36 metalli)

Jäsentutkimuksesta selviää, että Teollisuusliittoon luotetaan ja sen toimintaa seurataan. Huima enemmistö teollisuusliittolaisista luottaa liiton kykyyn neuvotella sopimuksista (92 %) ja kokee jäsenyyden tuovan turvaa ja tukea (86 %). Jäsenistä ylivoimainen enemmistö (89 %) kertoo seuraavansa liiton toimintaa ja päätöksiä.

Luottamusmies jäsenen tärkein tuki

Luottamusmiehen tuki työpaikalla koetaan tärkeäksi jäseneduksi: vastaajista puolet (49 %) ajattelee näin. Kun hommat hoituvat työpaikalla, epäkohtiin tartutaan ja ongelmat ratkeavat, luottamusmies hoitaa luottamustehtävänsä hyvin. Monet pääluottamusmiehistä tekevät vuosikymmenten mittaisen hyvän työn, kun edustavat porukkaa taidolla, tiedolla ja kokemuksella.

Todella monen jäsenen kohdalla tie liiton jäseneksi on tapahtunut työpaikalla. Liiton jäseneksi on auttanut liittymään yleisimmin luottamusmies (50 %) tai työporukka (14 %). Enemmistö pitää luottamusmiehen toimintaa oman jäsenyytensä kohdalla hyvänä ehdotuksena ja ohjauksena. Avovastaukseen pidemmin kirjoittaneista (n=544) enin osa kertoo, että on liittynyt liittoon heti työsuhteen alussa, vaan onpa niitä mattimyöhäsiäkin:

”Meillä kaikki kuuluvat liittoon” (N yli 55 palvelulliset alat)
”Työpaikan perehdytyksessä pääluottamusmies kertoi liiton toiminnasta ja halukkaat saivat liittyä.” (M 46–55 metalli)
”Työpaikalla työkaveri kertoi ja totesin, että olisinpa aiemmin jo tajunnut liittyä.” (M alle 36 palvelulliset alat)

Oma-aloitteisesti liiton jäseneksi kertoo liittyneensä kolmasosa (33 %). Oma-aloitteisiin kuuluvat ymmärrettävästi he, joiden työpaikalla ei ole luottamusmiestä. Yleisintä oma-aloitteinen jäsenyys (52 %) on maa- ja metsätaloudessa työskentelevillä.

Muutama vastaajista toteaa, että on kokenut luottamusmiehen tai työporukan painostaneen liittymään jäseneksi. Yleensä nämä tilanteet ovat tapahtuneet jo vuosikymmeniä sitten. Jotkut myös kertovat, että oma pomo on ehdottanut liittymistä liittoon. Tämä voi kuulostaa nurinkuriselta, mutta kun asiaa tarkemmin ajattelee, kuvio selkenee. Ainakin isoimmilla työpaikoilla on monen kerroksen väkeä, joten lähiesimies ja hänenkin esihenkilönsä voivat kuulua ammattiliittoon.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus

Ammattiliittoihin – siis muihinkin kuin Teollisuusliittoon – kuuluvien läheisten osuudet jäävät alle odotetun. Kaikista vastaajista melko usea (43 %) kertoo puolisonsa tai kumppaninsa olevan ammattiliiton jäsen. Seitsemäsosa (15 %) vastaajista kertoo, että kukaan läheisistä ei ole ammattiliiton jäsen. Yhtä moni (16 %) ei osaa sanoa, kuuluvatko hänen läheisensä johonkin ammattiliittoon. Asiasta ei ehkä vain ole tullut puhuttua.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että yhteiskunnallinen aktiivisuus periytyy yhä nykyisinkin sukupolvelta toiselle (ks. Tomperi 2012; Erola ym. 2017). Jäsentutkimuksen vastaajista enin osa on liiton rivijäseniä. Luottamushenkilönä on työpaikallaan toiminut vastaajista viidesosa (21 %) ja liittokokousvaaleissa äänestänyt hieman useampi (27 %). Vain pieni osa jäsenistä tunnustautuu ay-aktiiveiksi (7 %) sekä aktiiveiksi muissa järjestöissä (6 %) ja puolueissa (3 %). Moni aktiiveista on aktiivinen kaikissa näissä. Äänestäminen eduskuntavaaleissa on laskenut verrattuna vuoden 2020 jäsentutkimukseen.

Ammattiliittojäsenyyden periytyminen ei vaikuttaisi olevan erityisen yleistä, sillä vastaajan vanhemmista noin joka neljäs (27 %) ja lapsista joka seitsemäs (15 %) on järjestäytynyt ammattiliittoon. Joka kolmannen vastaajan sisko tai veli (31 %) on jonkun liiton jäsen.

Jäsentutkimuksen mukaan teollisuusliittolaisten enemmistö (64 %) kokee kuuluvansa työväenluokkaan. Toiseksi yleisemmin koetaan, että kuuluu itse keskiluokkaan (22 %). Tässä on tapahtunut selvä muutos vuoden 2020 jäsentutkimukseen verrattuna: työväenluokkaisuus on vähentynyt ja keskiluokkaisuus vastaavasti kasvanut 4 prosenttiyksikköä.

Perusduunareiden samastuminen työväenluokkaan perustuu taustaan ja arvoihin ja entistä yleisemmin tulotasoon, jonka vaihtuessa myös oman luokka-aseman koetaan nousevan tai laskevan.

”Yhteiskunnallinen asema, koulutustausta, tulotaso ja maailmankatsomus.” (N 36–45 metalli)
”Vahva duunaritausta jo lapsuusajan perheestä. Puoliso myös duunari, joka on kouluttautunut ja edennyt toimihenkilötasolle. Hän on ehkä enemmän keskiluokkaa kuin minä.” (N 46–55 metalli)
”Sellainen kutina, että nykyajan inflaatiolla ollaan menossa keskiluokasta työväenluokkaan.” (M 36–45 metalli)
”Vielä muutama vuosi sitten palkallani olin keskiluokassa, mutta palkat eivät ole nousseet kustannusten mukana tarpeeksi, joten katson kuuluvani työväenluokkaan. Ostovoima riittää vain pakollisiin menoihin.” (M 36–45 metalli)

Tavallisin tapa hahmotella luokka-asemaa on määritellä ihmisen sosioekonominen asema eli asema yhteiskunnassa. Eri luokista muodostetaan luokkarakenne, jolla pyritään tutkimuksissa aina kuvaamaan tietyn ajan ja paikan yhteiskunnan kerrostuneisuutta. Kaikkiaan yhteiskuntaluokan määrittely on monimutkaistunut.

Yhteiskuntaluokka voidaan määritellä tilastollisesti erilaisten taustatietojen avulla. Erityisen kiinnostavaa on kuitenkin juuri edellä kuvattu ristiriita oman luokkasamastumisen kanssa. Omaa kokemusta yhteiskuntaluokkaan kuulumiseen eli luokkasamastumiseen näyttävät selittävän etenkin koulutustausta, oma ammattiasema, vanhempien ja puolison ammattiasema, tulotaso, työmarkkina-asema ja kulutuskäyttäytyminen (ks. Erola 2014).

Viidesosa perusduunareista kokee olevansa keskiluokkaa (21 %) tai ylempää keskiluokkaa (1 %). Tähän näyttää vaikuttavan etenkin se, miten paljon tienaa vuodessa. Keskiluokkaan samastuu miehistä suurempi osuus (24 %) kuin naisista (18 %). Tämä on toki linjassa miesten keskimääräistä korkeamman tulotason kanssa. Keskiluokkaiseksi voi itsensä tuntea myös asumismuodon ja kulutuskäyttäytymisen perusteella

”Vuositulot, omistusasunto, ei kulutusluottoja, kaksi autoa, kallis harrastus.” (N alle 36 metalli)
”Palkkataso. Harrastus mahdollisuus kalliimpiin harrastuksiin. Veneet, moottoripyörät, avoautot. Matkustusmahdollisuus. Omistusasunto.” (N 46–55 kemia)
”Ulkoisilta puitteilta keskiluokkaa. Omakotitalo, koira ja 2 autoa.” (M 46–55 puu)

Heikko työmarkkina-asema vaikuttaa suoraan siihen, miten kokee sijoittuvansa yhteiskuntaan ja kuuluvansa luokkiin. Tähän vaikuttaa etenkin se, onko työtä vai ei sekä miten tulee taloudellisesti toimeen. Työtätekevien köyhyys näkyy jäsentutkimuksessa myös.

”Välillä kun pääsee töihin, tuntee kuuluvansa työväenluokkaan ja yhteiskuntaan. Työttömyysjaksot taas tekee sen, ettei tunnu kuuluvansa oikein yhtään mihinkään.” (M 46–55 metalli)
”Working poor. Because as an immigrant here in Finland is very hard to find work. (M 36-45 metalli)
[Olen työtätekevä köyhä. Koska olen maahanmuuttaja, minun on erittäin vaikeaa löytää työtä täällä Suomessa.]
”Kun rahat ovat tiukilla, niin tuntuu, että kuulun työssäkäyviin köyhiin.” (M 36–45 kemia)

Osa jäsenistä kokee olevansa uusköyhälistöä eli prekariaattia (2 %). Vaihtoehtona on myös, ettei tunne kuuluvansa yhtään mihinkään (4 %), vaan on tippunut ikään kuin yhteiskunnan marginaaliin.

Vasemmistolaista ja oikeistolaista työväkeä

Työväestössä näyttää kyteneen vasemmistolaisen poliittisen suuntautuneisuuden rinnalla toisenlainen ajattelutapa, jota voidaan kutsua mullaksi saappaissa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka perusduunari tekee työtä tehtaassa, hän saattaa äänestää oikeistoa tai muita puolueita.

Multa saappaissa on tarttunut kiinni, kun väki on muuttanut 2000-luvulla maalta kasvukeskuksiin. Perussuomalaiset harjoittaa oikeistolaista konservatiivista politiikkaa. Populistipuolue SMP:n jälkeläinen näyttää keräävän vaaleista toiseen reippaasti ääniä niin maaseudulla kuin kaupungeissa.

Kansallisen vaalitutkimuskonsortion tutkija Aino Tiihonen (8.10.2023) kertoo vaalitutkimuksen osoittavan, että SAK:laisten liittojen jäsenistössä ”ammattiasema ja työväenluokkaan samastuminen eivät enää kulje käsi kädessä”. Tiihosen mukaan juuri perussuomalaisten kannattajiin kuuluu duunareita, jotka ammattiasemaltaan ovat työväenluokkaa mutta kokevat kuuluvansa keskiluokkaan tai ylempään keskiluokkaan.

Tämä havainto näyttää toteutuvan myös Teollisuusliiton jäsentutkimuksessa. Teollisuusliiton jäsenistä perinteisten työväenpuolueiden kannattajat tuntevat selvästi olevansa työväenluokkaa: selvä enemmistö vasemmistoliiton (79 %) ja SDP:n (75 %) kannattajista kokee näin. Myös enemmistö perussuomalaisten (65 %) kannattajista samastuu työväenluokkaan.

Jäsentutkimuksessa kysyttiin, mitä puoluetta he äänestäisivät eduskuntavaaleissa, jos vaalit olisivat nyt? Saadut vastaukset kertovat poliittisista kannoista pari kuukautta ennen vuoden 2023 eduskuntavaaleja. Tuolloin taloudelliset kysymykset nousivat yli muiden: inflaatioaste oli yli 8 prosenttia ja sähkön, ruoan, asumisen ja bensiinin hinnat huippukorkealla.

Vaalikysymykseen vastasivat kaikki (N=21 976). Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa aikoi teollisuusliittolaisista varmasti äänestää puolet (51 %) ja todennäköisesti (30 %). Kymmenesosa jäsenistä aikoi jättää nämä vaalit väliin todennäköisesti (7 %) tai varmasti (4 %). Toinen kymmenys oli äänestämisestään vielä epävarma (9 %). Eniten epävarmoja äänestämisestään olivat nuoret jäsenet ja perussuomalaisten potentiaaliset kannattajat.

Vaalikysymyksessä oli myös puolueiden lisäksi vaihtoehtoja vaalisalaisuuden vaalijoille ja epävarmoille äänestäjille. Puolueuskollisia äänestäjiä oli jäsenkyselyyn vastanneista neljäsosa (23 %). Liikkuvien äänestäjien osuus jäsenkyselyn vastaajista oli kuitenkin kaikkein suurin (39 %). Liikkuvat äänestäjät valitsivat todennäköisimmin en osaa sanoa -vaihtoehdon. En kerro -vaihtoehto viittaa taas enemmän vaalisalaisuuteen.

Jäsentutkimus 2023 osoittaa, että puolue ja ehdokas valitaan yleensä vasta lähempänä vaalipäivää vaaliviikolla (43 %). Lähes yhtä usea tietää varmasti, mille puolueelle tai ehdokkaalle äänensä antaa jo viikkoja ennen vaaleja (39 %). Pari kuukautta ennen eduskuntavaaleja eniten kannatusta olisivat keränneet puolueista Perussuomalaiset ja SDP (yht. 42 %). Lähes yhtä suosittuja olivat kuitenkin vaihtoehdot en osaa sanoa ja en halua kertoa (yht. 39 %). Koska epävarmuustekijöitä on runsaasti, jäsenkyselyn tuloksista voi vain aavistella lopputulosta.

Tiedossa nimittäin on, että miehet äänestävät naisia yleisemmin oikeistopopulistisia puolueita ja naiset vihreitä ja vasemmistopuolueita. Lisäksi oikeistopopulistisia puolueita kannattavat vähemmän koulutetut, jotka kokevat työmarkkina-asemansa olevan uhattuna globalisoituvilla työmarkkinoilla. Näin selvittävät Kansallisen vaalitutkimuskonsortion tutkijat. Teollisuusliitossa selvä enemmistö jäsenistä on miehiä (81 %) ja viidennes naisia (19 %).

Taloustilanteen poikkeuksellisuus ja maan turvallisuuteen liittyvät kysymykset osin selittävät eduskuntavaalien tulosta. Lisäksi Marin itse, hallituksen politiikka koronavuosina ja Ukrainan sodan aikana sekä EU:n ilmastopolitiikka eivät kaikkia miellyttäneet. Kokoomuksen ja perussuomalaisten harjoittama oppositiopolitikka oli vaikeina aikoina erityisen kovaa juuri talouskysymysten osalta.

Vaalitutkija Hanna Wassin (8.10.2023) mukaan perussuomalaiset ovat vaaleissa saaneet kannatusta SAK:laisten liittojen jäseniltä, vaikka puolue harjoittaa selvästi oikeistolaista politiikkaa. Erityisen nihkeitä perussuomalaisten kannattajat ovat ammattiyhdistysliikettä kohtaan. Wassin mukaan ”perussuomalaiset eivät ole lähteneet ay-liikkeessä kantamaan vastuuta… Nyt näitä poliittisia kytköksiä korostamalla halutaan horjuttaa luottamusta ay-johtajia kohtaan.”

Vaikka monen mielestä puoluepolitiikka ei kuulu ammattiliittotoimintaan, työmarkkinaneuvotteluissa politiikka on ytimessä. Niissä neuvotteluissa mitataan työväestön arvo. Viimeistään Orpon hallituksen ohjelma osoitti puoluepolitiikan ja työmarkkinaosapuolten kytköksen: oikeistopuolueiden hallitusohjelmassa työelämän muutokset ovat suoraan työnantajaliittojen materiaaleista.

Turvattomuuden lisääntyessä ja talouden kärsiessä monelle tulee tarve liittyä ammattiliittoon. Professori Teräksen ajatusta lainaten käy selväksi, ”milloin ja miksi ammattiyhdistysliikkeeseen sitoutuminen aktualisoituu”.

Jäsentutkimushankkeen toteutus

Tekstit: Anu-Hanna Anttila
Valokuvat: Sami Perttilä
Taulukot ja kuviot: Sole Lätti ja Sami Myllyniemi
Sivun toteutus: Jonne Kivinen
Kyselytutkimuksen toteutus: Anu-Hanna Anttila ja Sami Myllyniemi

Jäsentutkimusta koskevissa kysymyksissä voit ottaa yhteyttä tutkimuspäällikkö Anu-Hanna Anttilaan, [email protected].

Palaa Jäsentutkimus 2023 -sivulle